Filmin paluu

Myytyäni kaikki filmivehkeet (myös kehitys) noin vuosi sitten mietin, etten enää filmiä käytä. Mutta niin vain filmille kuvaaminen kiinnostaa kuitenkin sen verran joten aloin loppukesällä jälleen pohtimaan, että josko kuitenkin...

Alunperinhän aloin filmiä käyttämään, koska panoraamojen ottaminen digikameralla (ja kuvien parsiminen yhteen) ei oikein innostanut. Lisäksi kun löysin filmipohjaisen Hasselblad:in XPan -järjestelmän, hommasin vehkeet panoraamojen kuvaamiseen filmille. Homma toimi hyvin ja sain mielestäni hyviä panoraamoja otettua joskin (tyypillisesti) jotkin kehitykset epäonnistuivat syystä tai toisesta (vanhaksi menneet kemikaalit, prosessin virheet jne.). Kävin läpi muutamia filminkehitystapoja päätyen lopulta Jobon kehityskoneeseen. Se helpotti kehitysprosessi selvästi, koska kemikaalien lämpötiloista ja kehityspurkin kääntelystä ei tarvinnut enää huolehtia. Panoraamojen kuvaaminen filmille päättyi kun löysin Siruin anamorfisen pienikokoisen täyden kennon digikameralle tehdyn objektiivin.

Kuvasin filmille myös tavallisen kinokoon kuvia. Näin jälkeenpäin ajatellen ongelma tuossa on se, että formaatiltaan kuvat kilpailevat digikameran kanssa joten kinokoon kuvien ottaminen filmille jäi sitten aika vähäiseksi. Joten jos filmille kuvaa, tulisi olla selkeä ero täyden koon kennolla varustettuun digikameraan jotta filmikameraa tulisi mukana pidettyä kuvausreissuilla. Näin ollen päädyin siihen, että jos filmiä alan taas käyttämään, tulee formaatin olla jotakin muuta kuin kinokoko. Palkkikameroiden ja laakafilmien kanssa en kuitenkaan ehkä viitsi alkaa puljaamaan joten vaihtoehdoksi jää keskikoon filmi (120mm). Joten ei kun tutkimaan mitä siltä saralta löytyy laitteiston puolesta. Aika äkkiä esiin tulivat valmistajat Hasselblad ja Mamiya. Näiltä molemmilta näyttäisi olevan tarjolla hyvä laatuista välineistöä 120mm:n formaatissa myös käytettynä. Aikani erinäisiä käytettyä tavaraa listaavia sivustoja selatessani teinkin löydön jonka sitten tilasin, kamera on tätä kirjoitettaessa matkalla kohti talvista suomea joten katsotaan mitä sieltä lopulta tulee ;)

Filminkehitystä piti myös miettiä hiukan uudelleen, koska myin kaikki välineet aiemmin pois. Jobon kehityskone (CPE-2 Plus) oli oikein pätevä laite siihen hommaan. Mutta siinä oli oikeastaan kaksi ongelmaa käytössäni: laite on suhteellisen paljon pöytäpinta-alaa vaativa joka kohdallani vaati sen, että jouduin käyttämään sitä varastossa jossa ei ollut juoksevaa vettä. Veden kantelu sisältä talosta varaston puolelle ei sinänsä ollut iso ongelma mutta periaatteessa turha toimenpide jos laitetta vaan olisi jotenkin järkevästi saanut sisällä esim. pesuhuoneessa käytettyä. Ja koska varasto on periaatteessa kylmä, oli filmin kehittely muulloin kuin kesäaikaan aika viileä hommaa.

Loppukesästä sitten huomasin, että filminkehitykseen on etelänaapurissa kehitetty laite joka ratkaisee em. ongelmat aika hyvin: laite on pienikokoinen joten voin käyttää sitä pesuhuoneessa, siinä on kemikaalien lämpötilan hallintaan kehitetty logiikka ja kehityspurkkia ei tarvitse itse käännellä vaan laite pyörittää spiraaleita purkin sisässä. Laitoin tilaukseen joten katsotaan mitä sieltäkin lopulta tulee ;)

Samoin kehitettyjen kuvien skannaus aiheutti pohdintaa jos aion jatkossa kuvata 120mm formaattiin. Minulla oli filmiskanneri joka hoiti hommansa hyvin mutta myin senkin pois ja hommasin laitteen jonka avulla voin digikameralla kuvata filmikuvat. Ongelma muodostuu vain siinä, että ko. laitteella voi kuvata vain kinokoon filmikuvia. Erinäisiä järjestelmiä on toki olemassa jotka mahdollistavat jos jonkinlaisen kokoisten filmikuvien skannaamisen järjestelmäkameraa käyttämällä. Itsekkin kokeilin jotakin tälläistä järjestelmää hetken aikaa mutta parin ongelman takia luovuin aika nopeasti. Kohdallani ongelmia olivat jalustan käyttäminen kameran kiinnittämisessä ja suuntauksessa sekä kuvauksessa käytettävän valolähteen valinta. En osatanut mitään reprotelinettä tms. joka olisi hoitanut kameran kiinnittämisen ja suuntaamisen kuvausalustan suhteen joten jalustaa käyttämällä kuvaaminen tuntui hiukan hankalalta. Samoin en ostanut mitään erityistä valopaneelia kuvaamista varten, koska minulla on jo halpa kiinalainen valopaneeli valopöytäkäytössä. Se sinänsä toimi ihan hyvin mutta koska filminpidin ei ollut mitenkään kiinnitettynä, se siirtyi helposti aina kun kuvattavaa filmiruutua vaihtoi. Kaikista em. ongelmat olisi varmaankin saanut ratkaistua jotenkin mutta erillinen filmiskanneri tuntui helpommalta ratkaisulta joten siirryin sitten siihen.

120mm:n filmiformaatin ruutuja skannaavat erilliset filmiskannerit ovat aika vähissä ja nekin mitä löytyy, ovat kalliita. Näin ollen käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jää digijärkkärillä ruutujen kuvaaminen. Tarjontaa selaillessani löytyikin muutama vaihtoehto joissa ei ole em. ongelmia joten tilasin härvelin. Sekin on tätä kirjoitettaessa vasta matkalla suomeen joten palataan aiheeseen kun on jotakin saatu skannattua...

Panoraamat jatkossa diginä

Koko filmikuvaus innostukseni alkoi muutama vuosi sitten siitä, että netissä tuli vastaan XPan -järjestelmällä otettuja panoraamakuvia. Koska tuolloin en löytänyt mitään digikameralle tarkoitettua ratkaisua panoraamakuvien ottamiseen (siis käyttämälleni Canon RF -järjestelmälle), ostin Fujifilm TX-2 -kameran ja siihen objektiiveja. Jo silloin ajattelin, että jos joskus digille tulee tarjolle joku järkevä ratkaisu panoraamojen ottamiseen, siirtyisin takaisin digiin. Anamorfisia objektiiveja on kyllä ollut tarjolla pidempään, mutta a) ei Canonin bajoneeteille ja b) ovat kooltaan ja painoltaan isoja ja painavia. Em. syistä en ole siirtynyt anamorfisten objektiivien käyttäjäksi.

Kesällä huomasin, että Sirui on julkaissut pienikokoisen anamorfisen Saturn 35mm:n objektiivin joka on saatavissa myös Canon RF -bajoneetille. Koska tämä objektiivi täyttää nuo edellä mainitut kaksi ongelmaa digikamerassani käytettäessä ja kun testien mukaan objektiivi on saanut hyviä arvosteluja, päätin siirtyä panoraamoissa käyttämään tätä.

Anamorfiset objektiivit ovat objektiiveja joilla voidaan ottaa vaakatasossa litistettyjä kuvia jotka 'levennetään' kuvankäsittelyssä. Näin ollen lopullinen kuva on kuvasuhteeltaan perinteistä kinokoon kuvaa levempi kuvasuhteeltaan. Kuvakoko riippuu siitä kuinka iso anamorfisen objektiivin litistyssuhde on. Ostamassani objektiivissa tuo suhde on 1.6x eli kuvaa pitää leventää tuon verran. Canon R5 -kamerani tuottamien kuvien leveys on 8192 pikseliä kuvattaessa täydellä kennolla parhaalla laadulla joten lopullinen kuvan leveys tulee olemaan 13107 pikseliä. Kuvan korkeuteen ei tarvitse tehdä muutosta käsittelyssä, ainoastaan leveyteen.

Alustavien testien mukaan ko. objektiivilla saatavat kuvat eivät ole ihan yhtä leveitä kuin XPan -järjestelmällä otettuja mutta melkein. Etuna tuossa on sitten se, että voin käyttää sitä digikamerassani eikä erillistä filmikameraa tarvitse enää kantaa mukana panoraamakuvia varten. Haittapuolena puolestaan on se, että polttovälejä on kuvattaessa käytössä vain yksi entisen kolmen sijaan. Toinen haittapuoli tuolla kuvatessa on sen, että etsimessä (tai kameran takanäytössä) näkyvä kuva on myös vaakatasossa litistetty. Koska käyttämässäni digikamerassa ei ole sisäänrakennettuna tukea anamorfisille objektiiveille, hankin erillisen lähinnä videokuvauksessa käytettäväksi tarkoitetun monitorin. Tuossa monitorissa on tuki useammalle anamorfisten objektiivien tuottamalle "litistyssuhteelle" joten kuvan saa siinä näkymään kuvattaessa levitettynä. Tätä levitettyä kuvaa ei kuitenkaan voida tallentaa ostamassani monitorissa vaan ainoastaan näytetään sen näytöllä (on kyllä olemassa monitoreja joissa on tallennusmahdollisuus). Monitori kiinnitetään omalla kannattimellaan kameran salamakenkään (tai gimbaaliin jos sellaisen omistaa) ja kameran mikro-HDMI -portista otetaan signaali monitoriin. Monitorissa on paljon muitakin lähinnä videokuvaukseen tarkoitettuja toimintoja, näille tullee käyttöä jos jossakin välissä innostun kuvaamaan enemmän videopätkiä. Monitoria minulla ei ole tarkoitus kuvausreissuilla kantaa mukana ellen ole liikkeelä autolla tms. mutta onpahan kotosalla vaikkapa kissoja kuvattaessa käytettävissä. Kokoa tuolla on kuitenkin sen verran ettei sitä ilman välttämätöntä tarvetta viitsi kantaa mukana maastossa ja viritellä kameraan kiinni. Kolmantena haittapuolena anamorfiselle objektiiville voidaan mainita kuvan vääristyminen reunoilta, tämä näkyy erityisen selvästi jos kuvassa on suoria pystylinjoja eli on kuvattu rakennuksia tms. Tätä voidaan korjata kuvakäsittelyssä tapauskohtaisesti ja jos kuvassa ei ole pystylinjoja, en pidä tätä isona ongelmana.

Anamorfisia objektiiveja on myös lyhyemmillä polttoväleillä mutta kooltaan ne ovat taas aika kookkaita ja painavia. Pitää harkita lyhyempipolttovälisen hankintaa jos a) näyttää, että sille on tarvetta, ja b) Sirui tai joku muu valmistaja tekee pienikokoisen Canon RF -bajoneetillisen version.

Koska tuntuu, että ostamani Siruin objektiivi täyttää tarpeeni panoraamakuvien ottamisessa, myin XPan -järjestelmän kameran ja objetiivit (Fujifilm TX-2 -runko, 30mm-, 45mm- ja 90mm -objektiivit) pois. Näitä tuskin tulee enää kannettua mukana kuvausreissuilla ja käytettyä panoraamojen ottamiseen.

Jatkossa siis filmikuvaukset jatkuvat "perinteistä" kuvakokoa tuottavalla kameralla. Ei vaan kovin aktiivisesti tunnu meikäläisellä tällä hetkellä kuvausreissuja tapahtuvan joten pitää kuvata nuo nyt varastossa olevat filmit pois ja miettiä sitten kuvailenko jatkossakin filmille vai siirryn takaisin täysin digillä kuvaavaksi. Filmikuvaus on kyllä mukavaa puuhastelua mutta aina on takaraivossa pelko siitä, että kemikaalit ovat menneet vanhoiksi tms. jolloin kuvat ovat pilalla kehityksen jälkeen ja pettymys on suuri.

Washi X

Kokeilin Film Washi X ISO 100 -värifilmiä. Valmistajan sivulla kuvataan tätä näin:

"X" is a technical film with no orange mask that gives beautif warm toned and highly saturated pictures witch recall the first color negative film of the 40’s & 50’s. It also offer the possibility to process it in both C41 (negative) or E6 (slide) process.

Tilasin siis muutaman rullan tätä filmiä sekä Bellini E6 -kemikaalit, koska aion kehittää filmit dioiksi.

Filmi osoittautui valmistajan kuvauksen mukaiseksi: erittäin saturoituneet värit ja vanhan ajan tunnelma kuvissa.