Tuo Magic-Box on valmistajan mukaan tarkoitettu yhden kinodiafilmin kehitystä varten. Netistä kuitenkin löytyi tieto, että kemiat siinä kyllä riittää helposti useammankin filmin kehittämiseen. Koska käytössäni on Jobo 1520 -kehitystankki, johon menee kaksi kelaa kinofilmiä, kehitin siis kaksi rullaa Fujichrome Provia 100F -diafilmiä tuolla yhdellä pakkauksella kemioita.
Magic-Box on nimensä mukaisesti pieni laatikko. Englanninkieliset ohjeet latasin netistä PDF -tiedostona ja tulostin paperille jotta niitä voisin lukea varastossa jossa minulla on filminkehityspiste.
Pullot on merkitty selkeästi jolloin sekoittumisen vaaraa ei tule ainakaan helposti.
Pulloista löytyvät kemikaalit laimennetaan veteen siten, että jokaista kemikaalia tulee 250ml:n käyttöliuos. Näin ollen laimennusohjeet ovat seuraavat:
- first developer: 50ml kemikaalia pullosta ja 200ml vettä
- color developer: 50ml kemikaalia kahdesta pullosta kustakin ja 150ml vettä
- bleach: 50ml kemikaalia kahdesta pullosta kustakin ja 150ml vettä
- stabilizer: 50ml kemikaalia pullosta ja 200ml vettä
Kemikaalien sekoituksessa pitää olla tarkkana ettei kontaminaatiota eri kemikaalien välillä tapahtuisi. Ymmärtääkseni erityisesti kehitinkemikaalit ovat erittäin herkkiä kontaminaatiolle ja jos sitä pääsee tapahtumaan, kemikaalit ovat käyttökelvottomia. Lisäksi netissä varoitettiin myös jo pelkkien kemikaalihuurujen saattavan aiheuttaa kontaminaatiota joten kannattaa toimia hyvin tuuletetussa tilassa.
Koska käytössäni on Jobo CPE2 Plus kehityskone, 250ml käyttöliuosta riittää hyvin kahden filmin kehittämiseen kerralla. Jos kehitetään pystyssä olevalla kehitystankilla (ja käsin tankkia kääntelemällä), tarvitaan kahden Magic-Box -paketin kemikaalit jotta käyttöliuosta saataisiin tarpeeksi.
Kun kemikaalit on laimennettu, laitoin ne kehityskoneen vesihauteeseen temperoitumaan. Oikean reunan neljässä mittalasissa on vettä jota käytin huuhteluissa eri kemikaalien välissä.
Tulostamassani kehitysohjeessa on selkeänä taulukkona eri kemikaalien järjestys, lämpötilat ja käyttöajat. Lämpötila on aika tarkka varsinkin ensimmäisen kehittimen kohdalla, 38 asteen saavuttaminen ja pitäminen ei kuitenkaan ollut mikään ongelma CPE2 Plus:aa käytettäessä.
Itse kehitysprosessi on yksinkertainen ja suoraviivainen kehityskonetta käytettäessä: kemikaali purkkiin, kello käyntiin ja ajan täyttyessä kemikaali pois purkista. Tätä jatketaan yllä olevan ohjeen mukaan käyttämällä vettä huuhteluun eri kemikaalien välissä.
Kun loppuhuuhtelun jaAdoflow:n käytön jälkeen nostin filmit kuivumaan, saatoin todeta ettei diafilmin kehittäminen poikkea juurikaan negatiivifilmien kehittämisestä prosessina, koska filmi näyttää kehittyneen oikein ja kuvia on näkyvissä.
Kaiken kaikkiaan diafilmin kotikehitystä ei tämän kokemuksen perusteella kannata pelätä laisinkaan. Kannattaa kuitenkin investoida tarkkaan lämpömittariin ja varmistaa, että kemikaalit pysyvät ilmoitetussa käyttölämpötilassa. Jos käytössä ei ole kehityskonetta jossa on termostaattiohjattu vesihaude, vesihaudetta saa pidettyä oikeassa lämpötilassa vaikka sous-vide -sirkulaattorin avulla.
Harmi vaan, että itse diafilmit ovat niin kalliita ostaa, parisen kymppiä per 36 kuvan filmi. Muuten voisi kuvailla enemmänkin diaa mutta filmikustannusten takia saattaa jäädä ainoaksi kokeiluksi ainakin toistaiseksi.
