Näytetään tekstit, joissa on tunniste Filminkehitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Filminkehitys. Näytä kaikki tekstit

5.12.2024

Filmin paluu

Myytyäni kaikki filmivehkeet (myös kehitys) noin vuosi sitten mietin, etten enää filmiä käytä. Mutta niin vain filmille kuvaaminen kiinnostaa kuitenkin sen verran joten aloin loppukesällä jälleen pohtimaan, että josko kuitenkin...

Alunperinhän aloin filmiä käyttämään, koska panoraamojen ottaminen digikameralla (ja kuvien parsiminen yhteen) ei oikein innostanut. Lisäksi kun löysin filmipohjaisen Hasselblad:in XPan -järjestelmän, hommasin vehkeet panoraamojen kuvaamiseen filmille. Homma toimi hyvin ja sain mielestäni hyviä panoraamoja otettua joskin (tyypillisesti) jotkin kehitykset epäonnistuivat syystä tai toisesta (vanhaksi menneet kemikaalit, prosessin virheet jne.). Kävin läpi muutamia filminkehitystapoja päätyen lopulta Jobon kehityskoneeseen. Se helpotti kehitysprosessi selvästi, koska kemikaalien lämpötiloista ja kehityspurkin kääntelystä ei tarvinnut enää huolehtia. Panoraamojen kuvaaminen filmille päättyi kun löysin Siruin anamorfisen pienikokoisen täyden kennon digikameralle tehdyn objektiivin.

Kuvasin filmille myös tavallisen kinokoon kuvia. Näin jälkeenpäin ajatellen ongelma tuossa on se, että formaatiltaan kuvat kilpailevat digikameran kanssa joten kinokoon kuvien ottaminen filmille jäi sitten aika vähäiseksi. Joten jos filmille kuvaa, tulisi olla selkeä ero täyden koon kennolla varustettuun digikameraan jotta filmikameraa tulisi mukana pidettyä kuvausreissuilla. Näin ollen päädyin siihen, että jos filmiä alan taas käyttämään, tulee formaatin olla jotakin muuta kuin kinokoko. Palkkikameroiden ja laakafilmien kanssa en kuitenkaan ehkä viitsi alkaa puljaamaan joten vaihtoehdoksi jää keskikoon filmi (120mm). Joten ei kun tutkimaan mitä siltä saralta löytyy laitteiston puolesta. Aika äkkiä esiin tulivat valmistajat Hasselblad ja Mamiya. Näiltä molemmilta näyttäisi olevan tarjolla hyvä laatuista välineistöä 120mm:n formaatissa myös käytettynä. Aikani erinäisiä käytettyä tavaraa listaavia sivustoja selatessani teinkin löydön jonka sitten tilasin, kamera on tätä kirjoitettaessa matkalla kohti talvista suomea joten katsotaan mitä sieltä lopulta tulee ;)

Filminkehitystä piti myös miettiä hiukan uudelleen, koska myin kaikki välineet aiemmin pois. Jobon kehityskone (CPE-2 Plus) oli oikein pätevä laite siihen hommaan. Mutta siinä oli oikeastaan kaksi ongelmaa käytössäni: laite on suhteellisen paljon pöytäpinta-alaa vaativa joka kohdallani vaati sen, että jouduin käyttämään sitä varastossa jossa ei ollut juoksevaa vettä. Veden kantelu sisältä talosta varaston puolelle ei sinänsä ollut iso ongelma mutta periaatteessa turha toimenpide jos laitetta vaan olisi jotenkin järkevästi saanut sisällä esim. pesuhuoneessa käytettyä. Ja koska varasto on periaatteessa kylmä, oli filmin kehittely muulloin kuin kesäaikaan aika viileä hommaa.
Loppukesästä sitten huomasin, että filminkehitykseen on etelänaapurissa kehitetty laite joka ratkaisee em. ongelmat aika hyvin: laite on pienikokoinen joten voin käyttää sitä pesuhuoneessa, siinä on kemikaalien lämpötilan hallintaan kehitetty logiikka ja kehityspurkkia ei tarvitse itse käännellä vaan laite pyörittää spiraaleita purkin sisässä. Laitoin tilaukseen joten katsotaan mitä sieltäkin lopulta tulee ;)

Samoin kehitettyjen kuvien skannaus aiheutti pohdintaa jos aion jatkossa kuvata 120mm formaattiin. Minulla oli filmiskanneri joka hoiti hommansa hyvin mutta myin senkin pois ja hommasin laitteen jonka avulla voin digikameralla kuvata filmikuvat. Ongelma muodostuu vain siinä, että ko. laitteella voi kuvata vain kinokoon filmikuvia. Erinäisiä järjestelmiä on toki olemassa jotka mahdollistavat jos jonkinlaisen kokoisten filmikuvien skannaamisen järjestelmäkameraa käyttämällä. Itsekkin kokeilin jotakin tälläistä järjestelmää hetken aikaa mutta parin ongelman takia luovuin aika nopeasti. Kohdallani ongelmia olivat jalustan käyttäminen kameran kiinnittämisessä ja suuntauksessa sekä kuvauksessa käytettävän valolähteen valinta. En osatanut mitään reprotelinettä tms. joka olisi hoitanut kameran kiinnittämisen ja suuntaamisen kuvausalustan suhteen joten jalustaa käyttämällä kuvaaminen tuntui hiukan hankalalta. Samoin en ostanut mitään erityistä valopaneelia kuvaamista varten, koska minulla on jo halpa kiinalainen valopaneeli valopöytäkäytössä. Se sinänsä toimi ihan hyvin mutta koska filminpidin ei ollut mitenkään kiinnitettynä, se siirtyi helposti aina kun kuvattavaa filmiruutua vaihtoi. Kaikista em. ongelmat olisi varmaankin saanut ratkaistua jotenkin mutta erillinen filmiskanneri tuntui helpommalta ratkaisulta joten siirryin sitten siihen.
120mm:n filmiformaatin ruutuja skannaavat erilliset filmiskannerit ovat aika vähissä ja nekin mitä löytyy, ovat kalliita. Näin ollen käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jää digijärkkärillä ruutujen kuvaaminen. Tarjontaa selaillessani löytyikin muutama vaihtoehto joissa ei ole em. ongelmia joten tilasin härvelin. Sekin on tätä kirjoitettaessa vasta matkalla suomeen joten palataan aiheeseen kun on jotakin saatu skannattua...

17.2.2021

LAB-BOX

Olen nähnyt mainintoja ja kuvia LAB-BOX -filminkehityslaatikosta netissä filminkehityssivuja surffaillesani. Kyseessä on siis laatikko jossa voidaan kehittää 135- tai 120 -koon filmejä yksi kerrallaan. Filmi voidaan kelata spiraalille ja kehittää päivänvalossa eli ei tarvita pimiötä/pimiöpussia laisinkaan. Mikään uusi keksintö tälläinen kehityslaatikko ei ole, Agfa taisi valmistaa vastaavan muutaman kymmenen vuotta sitten mutta tuotanto on lopetettu jo ajat sitten.

Kameralaukussa sattui sitten silmään myynti-ilmoitus jossa myytiin käyttämätöntä LAB-BOX:ia muutaman lisätarvikkeen kera (filmin pyörityskampi ja ulosvedin). Kun samalla LAB-BOX:n valmistaja (ars-imago) toi siihen saataville kannen jossa on ajastin ja lämpömittari, päätin siirtyä käyttämään LAB-BOX:ia filminkehityksessä. Aiemmin käyttämässäni Patersonin tankissa ja Hewes:in spiraaleissa ei ole mitään vikaa mutta kahden filmin kuvaamiseen menee minulla ainakin toistaiseksi aika pitkä aika jolloin toinen kuvattu filmi voi joutua olemaan kehittämättä hyvinkin pitkän aikaa. Yhtä filmiä en ole viitsinyt Patersonilla alkaa kehittämään joten LAB-BOX on tässä mielessä kätevämpi.

Laitteen osat ja koostumus

LAB-BOX koostuu muovisesta laatikosta. Kansi on toisesta reunastaan viistottu ja laatikon reunaan jää rako josta kemikaalit kaadetaan/poistetaan.

Kemikaalien kaatamiseen käytettävä rako kannen ja laatikon välissä.

Kannen saa helposti irti. Siinä on klipsit joiden avulla se pysyy kuitenkin tukevasti kiinni eli vaaraa sen avautumiseen kesken kehitysprosessin ei normaalitilanteessa ole.

Laatikon sisällä ovat irroitettavat filmispiraali ja filmin ohjain. Spiraalin kiertämiseen käytettävä kampi on irroitettava ennen kuin spiraalin saa poistettua laatikosta. Kampi on lisävaruste ja ostettava erikseen. Laatikon mukana tulee nuppimainen kiekko jolla spiraalia voi pyörittää.

LAB-BOX on itse asiassa kaksiosainen. Kuvassa vasemmalla oleva osa on vaihdettavissa ja tätä kirjoitettaessa tarjolla on osat 135- ja 120 -filmejä varten. Oikealla näkyvä laatikon osa on molemmille filmityypeille sama. Harmaa filminohjaimen rako voidaan asettaa sen levyiseksi kumpaa filmiä milloinkin ollaan kehittämässä. En kuvaa 120 -filmiä joten minulla ei ole kokemusta ko. laatikon käytöstä/toimivuudesta.

135 -filmin pää on filmikasetissa teipillä kiinni. Kun filmiä kehitetään, pitää filmi katkaista kun sitä ollaan kelaamassa spiraalille. LAB-BOX:n 135 -filmille tarkoitetussa osassa on leikkuri tätä varten. Kuvassa alempana näkyvä harmaa nuppi liikkuu ylös/alas ja käyttää laatikon sisään rakennettua leikkuria.

Tässä kuvassa leikkurin terä näkyy yläasennossaan. Filmi pitää pujottaa leikkurin terän vieressä olevien metallisten tankojen alitse, muuten filmin leikkaaminen terällä ei onnistu.

Lisäosana myytävä kolme ajastinta ja lämpömittarin sisältävä kansi näkyy tässä. Ostin tämän, koska lämpötilan seuranta C-41 prosessin vaativia filmejä kehitettäessä on tärkeää ja koska kannessa on kolme ajastinta joihin voi ohjelmoida eri kehitysvaiheiden pituudet. Olen käyttänyt kännykkäsovellusta kehitysaikojen asettamiseen/seuraamiseen mutta koen tuon hankalaksi käyttää kun pitää kehityspurkkia heilutella ja samalla seurata sovelluksen aikalaskuria. Nyt ajan näkee suoraan kun filmiä laatikossa pyörittelee. Lämpömittarin anturille on laatikon sivuseinässä oma kolonsa. Lämpömittari vain mittaa ja näyttää laatikossa olevan nesteen lämpötilan, siinä ei ole lämmitintä jolla nesteen lämpötilan voisi pitää haluttuna.

Ajastimen ja lämpömittarin sisältävä kansi siis korvaa LAB-BOX:n mukana tulevan kannen. Elektroniikkaa sisältävä osa ei liene vesitiivis, koska kannen alapinnassa on tarra jossa kehoitetaan olemaan upottamatta kantta veteen.

LAB-BOX:n käyttäminen filmin kehittämiseen

Alla kuvattuna miten filmin lataaminen LAB-BOX -laatikkoon tapahtuu. Kuvissa (ensimmäistä kuvaa lukuun ottamatta) näkyvä filmi on harjoittelufilmi (kehitetty kuvaamaton filmi), luonnollisesti kaikki muut vaiheet neljännestä kuvasta eteenpäin pitää tehdä LAB-BOX:n kansi paikoillaan.

35mm:n filmille on oma kolonsa. Filmin pää tulee pujottaa leikkurin metallisten tankojen alitse. Jos filmi on niiden päällä, leikkuri ei saa leikattua filmiä, koska se liikkuu ylöspäin leikkurin terän päällä. Filmin pää tulee leikata tasaiseksi ennen kuin se voidaan kelata spiraalille. Sen voi leikata saksilla ennen kuin filmi sijoitetaan LAB-BOX:iin tai sitten käyttäen LAB-BOX:n leikkuria kuten kuvassa yllä.

Kun filmin pää on leikattu tasaiseksi ja pujotettu leikkurin metallitankojen alitse, kiinnitetään spiraalin keskitangossa toisesta päästään kiinni oleva filminvedin filmin päähän. Kiinnitysklipsi tulisi yrittää saada mahdollisimman keskelle filmiä jotta se vetäisi filmin suorana filminohjaimeen (kuvassa harmaa osa) ja spiraaliin.

Kun klipsi on kiinni filmin päässä, kierretään spiraalia hitaasti niin, että se kelaa filminvetimestä löysät pois. Kun tämä on tehty, jatketaan kiertämistä niin, että filmi alkaa liikkua filminohjaimeen. Tarkistetaan, että filmi menee ohjaimeen hyvin ja muuttuu hiukan kaarella olevaksi (ohjaimen rako on hiukan filmin leveyttä kapeampi). Kun filmi näyttää lähtevän menemään ohjaimeen hyvin, laitetaan LAB-BOX:n kansi paikoilleen.

Seuraavat vaiheet tapahtuvat laatikon kannen alla eivätkä ole näkyvissä.

Jatketaan filmin kelaamista hitaasti jolloin filminvedin kiertyy spiraalin keskitangon ympärille filmin kulkiessa ohjaimen urassa.

Kelataan hitaasti filmiä jolloin se asettuu spiraalin uriin automaattisesti.

Kun filmi ei enää kelaudu, on saavutettu filmin pää. Koska pää on kiinni teipillä filmipurkin tangossa, käytetään LAB-BOX:n filmileikkuria filmin pään irti leikkaamiseen filmipurkista. Jos filmi oli leikkurin metallitankojen päällä, ei filmiä saada leikattua leikkurilla ja filmin kehittäminen LAB-BOX:lla ei onnistu. Tässä tilanteessa ainoa keino on mennä pimiöön LAB-BOX:n kanssa (tai jos käytettävissä on pimiöpussi, laittaa LAB-BOX kokonaisuudessaan sinne), poistaa kansi ja kelata filmi käsin takaisin filmipurkkiin ja aloittaa alusta.

Kun filmi on leikattu, jatketaan spiraalin kiertämistä muutaman kierroksen ajan jolloin koko filmi tulee kelattua spiraalin uriin.

Nyt filmi on valmiina kehitettäväksi eli seuraavaksi käynnistettäisiin kello ja kaadettaisiin kehitysliuos purkkiin.

LAB-BOX voidaan täyttää kemioilla joko noin puolilleen (300ml) tai kokonaan (490ml).
Jos kemioita kaadetaan laatikkoon vain puolilleen, filmiä kehitettäessä spiraalia pitää pyörittää koko ajan laatikossa olevassa liuoksessa (koska liuos ei peitä koko spiraalia). Jos puolestaan kemioilla täytetään koko laatikko, ei filmiä tarvitse pyörittää jatkuvasti vaan tietyn ajan tietyin välein.