Hewes metallispiraali

Ostamani filmikehityksen aloituspakkaus sisälsi Paterson System 4 tankin ja kaksi Patersonin muovista filmispiraalia.

Ensimmäisiä filmejä kehittäessäni filmit menivat spiraalille ongelmitta.

Toisella kerralla filmien saaminen muovisille spiraaleille olikin sitten jo hankalampaa.

Netistä löytyy runsaasti kirjoituksia muovisten filmispiraaleiden ongelmista lataamisessa. Spiraaleiden pitää olla puhtaat ja täysin kuivat, muuten filmi helposti takertuu kiinni/jumittaa kun sitä yrittää pimiössä tai pimiöpussissa sille saada. Huuhtelin spiraalit runsaalla vedellä käytön jälkeen ja ne olivat 100%:sen kuivia mutta silti ne tuntuivat hankalalta ladata toisella käyttökerralla. Netistä löytyy myös ohjeita miten spiraaleihin voisi hangata grafiittia tms. jotta filmi liukuisi helpommin. Samoin netistä löytyy suosituksia luopua muovisten käyttämisestä ja korvata ne metallisilla spiraaleilla. Olen metallispiraaleja käyttänyt aikaisemmin kun viimeksi filmejä kehittelin joten en katsonut ongelmaksi tilata niitä jos vain sopivia löytäisin.

Pienoisen googlettelun jälkeen kavi ilmi, että parhaimpina pidetään Hewes -merkkisiä metallispiraaleja. Kun lisäksi niitä sai suoraan tuohon Paterson System 4 -kehitystankkiin (ja sen keskiputkeen pujotettavana) menevänä mallina, tilasin kaksi kappaletta spiraaleita.

Metallispiraaleissa on keskellä kaksi tappia joihin filmin reunan reiät lukitaan. Tämän jälkeen filmiä hiukan puristetaan jotta se olisi kuperalla ja spiraalia pyörittämällä filmi menee spiraalille helposti.

Filmin pujottaminen spiraalille vaatii hiukan opettelua ja aluksi kannattaakin päivävalossa harjoitella jotta pääsee jyvälle oikeasta toiminnasta. Kun tämän on sisäistänyt, kannattaa harjoitella silmät kiinni tms. jotta spiraalin osaa laittaa oikeaan asentoon pimeässä, filmin pään kiinnittämistä oikein spiraalin keskelle sekä filmin pujottamista spiraalille.

Harjoiteltuani hiukan ei metallispiraaleiden käyttämisessä ollut mitään ongelmaa, filmit sai spiraalille helposti pimiöpussissa (käsien hikoilu pussissa ei aiheuttanut mitään ongelmaa) ja spiraalit kehitystankkiin kemioita odottelemaan.

Kinetronics -suti

Kuvia kuvaamalla skannatessani huomasin filmeillä ja valopöydällä runsaasti pölyä.

Pölyn lähde on helppo arvata: taloudessa asustaa lemmikkeinnä sekä lintuja että kissa.

Kokeilin poistaa pölyä sekä paineilmalla että puhalluspumpulla. Pöly lähti mutta oli hetken kuluttua taas takaisin. Staattinen sähkö taitaa tehdä tepposiaan tässä.

Tilasin sitten muiden tavaroiden ohella anti-staattisen pälyharjan. Tällä kun pyyhkii filmin ja alustan ennen skannausta, ei pölystä ole haittaa.

Canon EOS 3

Filmikuvauksessa tarvitaan luonnollisesti filmiä käyttävä kamera.

Kaapin periltä löytyi vanhasta kameralaukusta vuosikymmenten takaa ensimmäinen järjestelmäkamera jonka omistin: Konica Autoreflex TC. Runko itsessään vaikuttaisi olevan täydessä käyttökunnossa mutta siinä kiinni oleva jokin ikivanhan Sigman zoomin himmennin näyttäisi hiukan jumittavan, toimii ongelmitta jos kameraaja objektiivia pitää suunnattuna ala/ylöspäin mutta vaakatasossa kuvattaessa himmennin toimii satunnaisesti. Eipä taida kannattaa yrittää korjauttaa tätä.

Tori.fi:stä hommasin ensin Canon AE-1 Program -rungon ja sen mukana tulevan Canon FD 35-70mm zoomin. Kuvasin tällä pari filmiä ja pelitti oikein hyvin. Hiukan myöhemmin samassa paikassa näin ilmoituksen lähes mint -kuntoisesta Canon F-1n -rungosta AE -etsimellä ja parista objektiivista. Tein tästä kaupat ja kuvailin myös tällä kari rullaa. Molempien kohdalla tuli ilmi täysmanuaalisen tarkennuksen vaikeus kun on tässä jo pitkää kuvaillut automaattitarkenteisilla rungoilla (aluksi filmille ja sitten digille). Lisäksi noissa Canonin vanhoissa filmirungoissa ergonomia on erilainen kuin mihin on tottunmut EOS -rungoilla kuvatessa. Aloin miettimään myös kahden eri bajoneettisysteemin ylläpitämistä rinnakkain eli omia objektiiveja filmi- ja digi -rungoille (vaikkakin FD -objektiivit saa adapterilla kiinni ja käyttöön myös Canonin peilittömiin järjestelmäkameroihin). Kokeiltuani muutaman kerran FD -objektiivia EOS R -rungossa, kävi ilmi manuaalirarkennuksen vaikeus kun ei ole käytössä leikkoprismaa.

Päädyin lopulta sitten myymään kaikki em. rungot ja FD -objektiivit (lukuunottamatta Canon FD 35mm f/2.8 TS -objektiivia) ja ostamaan Canon EOS 3 -rungon. Koska tämä runko on EF -bajoneetilla, voin käyttää tässä ja peilittömässä rungossani samoja EF -bajoneetillisia objektiiveja.

Tilasin lähes mint -kuntoisen Canon EOS 3 -rungon Japanista. Rungossa on vain muutama naarmu käyttöhistoriasta kielimässä, kaikki tulpat paikoillaan ja bonuksena valmiina ristikkotähyslasi.

Ergononia on vastaava kuin Canonin SLR -digeissä joihin olen tottunut. Samoin kaikki säädöt löytyvät vastaavilta paikoiltaan kuin digirungoissa. En arvele tarvitsevani filmikuvauksissa moottoriperää joten sitä en aio hankkia.

EOS 3 -rungosta löytyy runsaasti tarkennuspisteitä joita automaattitarkennus käyttää, kaikki kuvausmoodit, valotuksen korjaus jne. Koska kyseessä on EOS -sarja runko, voi myös tarvittaessa käyttää omistamaani EX -sarjan salamaa tämän rungon kanssa.

Objektiiveista EF -bajoneetilla minulta löytyy 16-35mm laajakulma, 100mm Macro, MP-E 65mm Macro, TS-E 17mm tilt-shift sekä Sigman 60-600mm tele. Eiköhän näillä saa filmillekkin kuvaa aikaiseksi.

Suurin erikoisuus mikä EOS 3 -rungosta löytyy on silmäohjattu tarkennus. Tämä ominaisuus löytyy vain muutamasta Canonin kamerarungosta ja nämäkin ovat filmikameroita ajalta kun digikamerat jo alkoivat vallata markkinoita. Yhteenkään Canonin digikameraan ei tätä kirjoitettaessa ole tätä ominaisuutta tuotu joten kyseessä on aika lyhytaikainen ominaisuus mitä Canon kameroihin lisäsi.

Syy siihen miksi tilasin juurikin EOS 3- rungon on juurikin silmäohjattu tarkennus, olen sellaista odotellut digikameroihin tulevaksi jo pidemmän aikaa ja halusin päästä kokeilemaan toimiiko se oikeasti käytännössä. Netistä kun löytyy kriittisiä kuvauksia sen toimimattomuudesta.

Silmäohjaus vaatii kalibrointia ennen kuin kamera osaa tulkita mikä tarkennuspiste pitäisi valita kuvaajan katsesuunnan perusteella. Kalibrointeja voi lisätä useampaan "muistipaikkaan" kamerassa, esim. ilman silmälaseja, silmälasien kanssa ja aurinkolasien kanssa. Manuaalin mukaan kalibrointeja kannattaa tehdä useampia kertoja samaan muistipaikkaan, kaikki tallentuvat ja parantavat osumatarkkuutta.

Kalibroin kameran ja kokeilin silmätarkennusta: näyttäisi todellakin toimivan ainakin sisätiloissa käytettäessä. Kamera tosiaan valitsee tarkennuspisteen sen mukaan mihin suuntaan etsimessä kuvaaja katsoo. Jos katsekohdalta ei löyty tarkennuspistettä, kamera valitsee sitä lähinpänä olevan tarkennuspisteen. Toiminta ei kuitenkaan näyttäisi olevan ihan 100% osuva vaan hakee jonkin verran. En sitten tiedä paranisiko osumatarkkuus jos kalibrointeja jaksaisi tehdä useita erilaisissa valaistusolosuhteissa. Toistaiseksi en ole kovin paljoa sitten silmäohjausta käyttänyt mutta ehkäpä lisäilen noita kalibrointeja ja käytän sitä tulevaisuudessa.

Kaiken kaikkieen Canon EOS 3 -runko on erittäin hyvä filmirunko. Valotukset näyttäisivät menevän kohdalleen ja tarkennuksetkin olevan kohdallaan joten eiköhän tällä kuvailla filmille vielä pitkän aikaa.