Skannattujen kuvien hallinta

Kun kuvat on kehitetty ja kuvattu digitaaliseen muotoon, eteen tulee kysymys sitä miten kuvia hallitaan kuva-arkistossa.

Adobe Lightroom

Käytin vuosikausia kuva-arkiston hallinnointii ja digikuvien "kehittämiseen" Adobe Lightroom -ohjelmistoa. Sen avulla saatoin liittää kuviin avainsanoja sekä sijoittaa niitä albumeihin joko manuaalisesti lisäämällä tai sitten automaattisesti avainsanojen tai kuvien EXIF -tietojen perusteella.

Jossakin vaiheessa Adobe kuitenkin muutti Lightroom -ohjelman ostotapaa kuukausimaksulliseksi. Eli maksat joka kuukaudesta tietyn summan niin saat käyttöösi Lightroom -ohjelman lisäksi Photoshop -ohjelman. Kertamaksullista ohjelman ostotapaa ei enää tarjota laisinkaan ja viimeinen versio jonka näin saattoi saada oli ohjelman versio 6 (ja siihen viimeisin ilmainen päivitys version 6.14). Tuo versio on jo useamman vuoden vanha ja koska sitä ei enää päivitetä, uudempien kameramallien raakakuvatiedostojen tukea siihen ei saa. Ja koska nimenomaan tallennan digikuvani kameran tuottamassa raakakuvatiedostoformaatissa, olenkin jo pidemmän aikaa etsiskellyt Adobe Lightroomin korvaavaa kuvahallintasovellusta. En halua sitoutua Adoben tuotteiden kuukausimaksujärjestelmään.

Digikam ja Darktable

Open source -ohjelmistoista lupaavimmilta ovat vaikuttaneet Digikam sekä Darktable. Näissä molemmissa on sekä kuva-arkiston hallinta- että kuvien muokkaus -toiminnallisuutta. Lisäksi Digikam -ohjelmaan päivittyi tuki uusienkin digikameroiden raakakuvatiedostoille. Darktable -ohjelmaan vielä odotellaan tätä kirjoittaessa tuota tukea. Molempien näiden sovellusten kuva-arkiston hallinta kuitenkin poikkeaa siitä mitä olen Lightroom:ia käyttäessä tottunut. Lisäksi ne eivät tunnu niin monipuolisilta. Kuvien muokkaus -toiminto molemmissa poikkeaa myös siitä mihin olen tottunut joten niiden käyttö tuntuu hankalalta. Toki kyseessä on se, etten ole näitä ohjelmia paljoa käyttänyt joten kynnys niiden käyttöön/opiskeluun on suurehko mutta varmaankin olisi ylitettävissä. Joka tapauksessa molemmat nämä ohjelmat ovat monipuolisia sovelluksia joilla kyllä kuvien muokkaus ja hallinta ónnistuu. Joten ehkäpä palaan näihin vielä jossakin välissä tarkemmin.

Luminar ja On1

Kaupallisista sovelluksista sekä Luminar että On1 mainostavat pitävänsä sisällään myös kuvien hallinta ominaisuuksia. Molemmat näistä ovat maksullisia mutta molemmista myös löytyy ilmainen kokeiluversio. Latasin näistä molemmat ja kävi ilmi, että kuvien hallintaominaisuudet molemmissa eivät yllä lähellekkään siihen mitä Lightroom:in kanssa olen tottunut.

Luminar -sovelluksessa kuvien hallinta on lähestulkoon olematonta. Se tarjoaa kuva-arkiston hallintaan vain sitä hakemistorakennetta jossa kuvat on kovalevylle tallennettu. Lisäksi on mahdollista luoda yksinkertaisia albumeita käsin kuvia lisäämällä niihin sekä käyttää joitakin ohjelman tarjoamia valmiita automaattisia albumeita (tyyliin viimeksi lisätyt tai muokatut kuvat). Minkäänlaisia työkaluja kuvien EXIF -tietojen hyväksikäyttämiseen arkistoinnissa ei ole puhumattakaan minkäänlaisesta tuesta avainsanojen lisäämiselle kuviin. Eli laajempaan kuva-arkiston hallinnoimiseen Luminar -sovellus ei sovi alkuunkaan. Se missä Luminar puolestaan loistaa on kuvien muokkaus. Sovelluksessa on erittäin hyvät AI -pohjaiset toiminnot tähän ja se ainakin omalla kohdallani nopeuttaa kuvien käsittelyä selvästi.

On1 -sovelluksessa sentään on hiukan yritystä kuva-arkiston hallintaan mutta sekään ei yllä lähellekkään Lightroom:in tasoa. Siinä on jonkinlainen avainsanojen lisäystoiminta sekä albumeiden teko. Albumeja voi tehdä myös toisten albumeiden sisälle mutta hassusti albumeiden nimien pitää olla kaikki erilaiset. Eli esimerkiksi albumeiden Lomamatka01/web ja Lomamatka02/web tekeminen ei onnistu, koska web -nimistä albumia ei voi olla kahteen kertaan. On1 -sovelluksessa kuvan muokkaus toiminnot ovat erittäin monipuoliset pitäen sisällään myöskin toimivan AI -pohjaisen muokkauksen.

Adobe Bridge

Netissä on siellä täällä tullut vastaan kirjoituksia joissa kuvaajat ovet kertoneet käyttävänsä kuva-arkistonsa hallintaan Adobe Bridge -sovellusta. Kyseinen sovellus on tullut minullakin vastaan jo vuosia sitten, se asentui koneelle muiden Adobe tuotteiden asennusten yhteydessä. Muistan katsoneeni sitä aikaisemminkin mutta minulle ei silloin syntynyt käsitystä, että sitä voisi käyttää kuva-arkiston hallintaan. Eikä ollut oikeastaan tarvistakaan kun käytin Lightroom:ia tätä tarkoitusta varten. Adobe trjoaa Brige -sovellusta ilmaiseksi, vaatii tosin Adobe -tilin tekemisen jotta sen saa ladattua ja asennettua mutta tämäkin on ilmainen.

Aloin sitten katsomaan jossakin välissä tarkemmin sopisiko Adobe Bridge kuva-arkistonin hallintaan. Sen käyttöliittymä vaikuttaa Adobe tuotteisiin tottuneelta tutulta ja loogiselta joten kynnys sen käyttämiseen oli kohdallani pieni. Pienen etsiskelyn jälkeen sovelluksen mahdollisuudet alkoivatkin minulle avautua: sillähän pystyy tekemään melko pitkälti saman mitä olen tottunut Lightroomi:Lla tekemään! Yksi merkittävä poikkeus siinä tosin Lightroom:in nähden on: Bridge -ohjelmassa ei ole minkäänlaisia kuvan muokkaus toiminnallisuuksia. Eli se on puhtaasti kuva-arkiston hallintaan käytettävä sovellus, kuvien muokkaus tulee tehdä jollakin toisella sovelluksella.

Oletuksena kuvien muokkaus toimii Adoben omalla Photoshop -sovelluksella tai raakakuvatiedostojen kohdalla, Adobe Camera Raw -sovelluksella. Näin ainakin minun koneellani kun minulla on asennettuna vanhempi versio Photoshopista. Oletuskuvanmuokkaussovellusta saa kuitenkin Bridgen asetuksista muutettua helposti joten muokkaamiseen voi käyttää mitä sovellusta vain mikä on koneelle asennettuna. Minä käytän kuvien muokkaukseen toistaiseksi Canonin tarjoamaa Digital Photo Professional -sovellusta mutta kunhan Luminar -sovellus päivittyy tukemaan uudempia raakakuvatiedostoja, käytän muokkauksen jatkossa sitä.

Kuva-arkistojen hallintaan Bridge tarjoaa avainsanat ja kokoelmat. Avainsanojen tuominen esim. Lightroom:sta onnistuu joten jos siellä puolen on tullut tehtyä mieleinen kategorointi tms. avainsanoihin, ne saa tuotua Bridgeen helposti. Avainsanojen lisääminen ja poistaminen kuviin on myös suoraviivaista ja intuitiivista. Kuvien EXIF/IPTC -metatietojen tarkasteluun löytyy Bridgestä myös täysi tuki, samoin kuvien tietoja voi muokata.
Kokoelmien tekoon löytyy kaksi tapaa: manuaalinen ja automaattinen. Se mikä puuttuu verrattuna Lightroom:iin on sisäkkäisten kokoelmien teko. Eli Bridge:ssä ei myöskään voi tehdä tuollaisia Lomamatka01/web -tyylisiä kokoelmia. Tätä voi kiertää avainsanojen avulla joten ongelma ei ole merkittävä. Automaattiset kokoelmat voivat pohjautua isoon joukkoon esim. kuvien metatietoja joten ne vaikuttavat monipuolisilta.
Kuvia voi hakea arkistosta avainsanojen perusteella joten niiden merkitys arkiston hallinnoimisessa kasvaa mikäli ei halua tehdä isoa joukkoa kokoelmia joihin kuvia lisää/hakee.

Käyttölogiikka kuvien hakemisessa poikkeaa mielestäni Lightroom:sta siinä, että kuvia selataan joko hakemistoittain tai hakutuloksittain. Kun sovelluksen avaa, näytetään valittuna olevan kuvahakemiston kuvien pikkukuvat. Tämä näyttö ei osaa hakea kerralla näyttöön alihakemistoissa olevia kuvia joten käyttäjän täytyy klikkailla alihakemisto kerrallaan jos kuvia on niin tallennettu (minulla on tapana tallentaa kuvat vuosi/kuukausi/päivä -mukaiseen hakemistorakenteeseen).
Kuvia voi hakea kerrallaan vain yhden avainsanan perusteella. Näin ollen hakutuloksessa voi näkyä paljonkin kuvia ja halutun löytyminen hakutuloksista voi olla haastavaa.

Hakemiston/hakutulosten kuvatulvaa voi kuitenkin suodattaa erilliseltä välilehdeltä löytyvällä suodatusvalinnoilta ja näitä on paljon. Esim. kaikki kuvista löytyvät avainsanat löytyvät ja näiden avulla voidaan nyt suodattaa helposti lisää jos haku on suoritettu jonkin juurihakusana avulla (esim. jos avainsanaa Lomamatka01 on käytetty hakemiseen, voidaan nyt hakutuloksia suodattaa lisää muilla kuvissa olleilla avainsanoilla).

Bridgestä puuttuu kuvien geolokaation tarkastelu kokonaan. Kuvien EXIT -tiedoissa tallennettua olevaa GPS -tietoa voi kyllä muokata.

Bridgestä löytyy myös erittäin kätevän oloinen toiminto kuvien selailuun karusellimaisessa käyttöliittymässä.

Bridgessä on normaalit kuvien tähditys- ja tunnus -toiminnot ja näitä voi luonnollisesti hyväksikäyttää kuvien suodattamisessa.

Loppusanat

Alankin tutkimaan Adobe Bridge -sovellusta tarkemmin kuva-arkiston hallinnointiin. Kuvien muokkaukseen käytän erillistä sovellusta. En kuitenkaan unohda Open Source -sovelluksia vaan seuraan niiden kehittymistä. Sama koskee kaupallisia vaihtoehtoja Luminar:ia ja On1:stä. Seuraan näiden hehittymistä ja jos niiden kuva-arkisto-ominaisuudet kehittyvät, harkitsen siirtymistä niiden käyttöön.

Lisäys helmikuu-2021

Verkkokaupassa oli Adobe Photoshop Elements tarjouksessa loppuvuodesta 2020 ja päätin sitäkin kokeilla.

Siinä on myös valokuvien hallintaosio muokkausosion lisäksi. Hallintaosio vaikuttaa ihan käyttökelpoiselta joten olenkin sitä toistaiseksi sitten käyttänyt. Ei luonnollisestikkaan ole yhtä monipuolinen kuin Lightroomissa tai muissa nimenomaan kuva-arkiston hallintaan tarkoitetuissa sovelluksissa. Hyvä puoli Photoshop Elements -ohjelmassa on se, että se käyttää tuoretta Adobe RAW -kehitintä jolloin uudempienkin kameroiden kuvatiedostot voidaan hallita ja käsitellä sillä.

Skannattujen kuvien käsittely, mustavalkoiset

Skannauksen jälkeen kuvat pitää käsitellä kuvankäsittelyohjelmassa, koska ne ovat negatiiveja.

Käytän kuvien käsittelyyn Luminar -ohjelmaa. Tämä ohjelma tukee käyttämäni kameran RAW -tiedostomuotoa. Lisäksi sen kuvankäsittelytoiminnot ovat riittävät minun käyttööni. Negatiivisena puolena ko. ohjelmasta voisi mainita katalogipuolen yksinkertaisuuden (mm. kuviin ei voi liittää tai muokata metatietoja, albumitoinnallisuuden yksinkertaisuus). Toivottavasti näihin tulisi päivitystä ohjelman tulevissa versioissa.

Yllä skannatut kuvat ilman muunnoksia ohjelman library -näkymässä.

Tässä muutamalla kuvalla kuvattuna peruskäsittelyt jotka teen mustavalkoisille skannauksille.

Koska skannaan kuvat samalta puolelta kuin mikä filmistä on kuvausvaiheessa lähempänä objektiivia, kuvat täytyy kääntää vertikaalisesti. Luminar -ohjelmassa tämä tapahtuu valitsemalla aluksi Canvas -työkalut oikeasta yläkulmasta ja sitten klikkaamalla kohtaa Crop & Rotate.

Klikkaa kohtaa >|< jolloin kuva käännetään vertikaalisesti. Mikäli kuvaa täytyy käännellä muuten, käytä muita työkaluja samassa näytössä. Muista painaa lopuksi oikeassa yläkulmassa Done (tai kuitata Enter -näppäimellä)

Kääntäminen negatiivista positiiviksi tapahtuu valitsemalla oikeasta reunasta Essentials -työkalut (aurinko -kuvake). Esiintulevista kohdista valitaan kohta Light ja sen alta kohta Advanced Settings.

Nyt näyttöön tulee histogrammi -näkymä jonka yli menee viistosti viiva jonka päässä pallot. Tartu hiirellä vasemman alakulman palloon ja vedä se aivan ruudun vasempaan yläreunaan. Oikean yläkulman pallo vedetään puolestaan oikeaan alakulmaan.

Nyt kuva on muuttunut negatiivista positiiviksi mutta samalla kuvan valkotasapaino on muuttunut.

Tämän voi helpoiten korjata valitsemalla Light -osion säätöjen yläreunassa kohdassa White Balance oleva pipetti -työkalu.

Hiiren osoitin muuttuu nyt pipetiksi. Osoita pipetillä kuvassa kohtaa joka on mahdollisimman valkoinen. Näytössä on pipetin vieressä pikselinäyttö jossa näkyy pipetin alla olevat pikselit sekä niiden RGB -arvoja. Yritä löytää kohta jossa kaikki kolme arvoa ovat mahdollisimman lähellä maksimiaan eli arvoa 255. Kun sopiva kohta on löytynyt, klikkaa hiirellä jolloin kuvan valkotasapaino asetetaan.

Em. säädöillä kuva on käännetty positiiviksi ja sen valkotasapaino on asetettu oletusarvoon.

Osan em. säädöistä saa Luminar -ohjelmassa tallennettua Looks -asetukseksi jolloin niiden asettaminen kuvaan käy hiukan nopeammin.

Tästä eteenpäin joudutaan kuvakohtaisesti tekemään lisäsäätöjä jotta kuvasta saataisiin esityskelpoinen. Joudutaan mm. leikkaamaan (crop) kuvaa reunojen siistimikseksi, lisäämään kuvan kontrastia, terävöimään jne.

Negatiivien skannaus kuvaamalla

Negatiivien skannaus kuvaamalla tapahtuu nimensä mukaisesti kuvaamalla negatiivi digikameralla.

Käytän seuraavaa kalustoa skannaamisessa:

• Canon digikamera makro-objektiivilla
• LED -valopöytä
• Essential Film Holder -filmipidin
• Kinetronics Antistatic -suti

Koska käyttämäni valopöytä on kooltaan suurempi kuin negatiivipidin, olen leikannut pahvista maskin jonka keskellä on aukko josta valo pääsee vain EFH:n kohdalla läpi. Näin hajavalo ei aiheuta ongelmia.

Itse skannausrutiini menee seuraavasti, kamera on asennettu jalustalle ja kohdistettu tätä ennen:

1. filmi pois säilytykseen käytettävästä filmitaskusta
2. pyyhin filmin molemmilta puolilta antistatic -sudilla jotta se olisi pölytön
3. filmi filmipitimeen ja ensimmäinen ruutu kohdalleen
4. automaattitarkennus ja kuvaus 2 sekunnin ajastimella
5. siirretään filmiä ja kuvataan, kunnes kaikki kuusi ruutua kuvattu
6. filmi takaisin filmitaskuun ja seuraavan filmin käsittely

 

Em. rutiinia käyttämällä koko filmin (36 ruutua) skannaamiseen menee muutama minuutti.

Kamerassa olen käyttänyt asetuksina alhaisinta ISO -arvoa, aukkoa 8, suljinnopeutena kameran automaattisesti määräämää ja automaattista valkotasapainoa. Automaattitarkennuksella tarkennus jokaisen kuvan kohdalla joskin tämä ei ole välttämätöntä, koska kuvausetäisyys ei muutu ruutujen välillä. Kuvat olen tallentanut kameran RAW -muodossa ja käsittely kuvankäsittelyohjelmalla.

C-41 kehitys

MV -filmien kehitystä parilla tankillisella harjoiteltuani, tuli aika kokeilla C-41 prosessin vaativien filmien kehitystä.

Hommasin Bellini Monopart Kit -paketin C-41 -kemikaaleja, Cinestill TCS-1000 -sirkulaattorin lämmön hallintaan sekä joitakin pulloja kemikaalien säilytykseen ja käsittelyyn kehitysprosessin aikana. Filmit laitoin Hewes -spiraaleissa Paterson System 4 -kehitystankkiin.

Ruskeita lasipulloja aion käyttää kemikaalien säilömiseen kehityskertojen välillä. Lisäksi pulloja säilytän jääkaapissa pimeässä ja viileässä jolloin niiden tehon pitäisi säilyä hyvin. Bellini kemikaaleilla pitäisi pystyä kehittämään yhteensä 16 filmiä.

Koska lasipullot ovat pienellä suuaukolla, hommasin kemikaaleille muovisia suurella suuaukolla varustettuja pulloja. Kaadan kemikaalit lasipulloista muovisiin ja käytän niitä vesihauteessa kemikaalien temperoimiseen sekä kaatamiseen kehitystankkin/tankista.

Kemikaalit temperoitumassa. Vasemmalla olevassa pollossa on vettä lämpenemässä, tätä käytetään filmien esilämmittämisessa niiden ollessa kehitystankissa.

Kehitystankki on myös vesihauteessa kemikaalien ollessa sisällä. Tankki nostetaan hauteesta kääntelyä varten pois ja palautetaan sinne odottelemaan seuraavaa kääntelyä.

Kemikaalit saa kaadettua kehitystankkiin ja kehitystankista nopeammin kun käytetään suuriaukkoisia pulloja. Jokainen pullo on merkitty jotta järjestys ei menisi sekaisin.

Kyllä, filmi on kehittynyt..!

Tämä oli ensimmäinen kerta koskaan kun olen C-41 -prosessia filmien kehittämisessä käyttänyt. Hiukan jännitti etukäteen lämpötilan kanssa mutta Cinestill TCS-1000 teki tuosta täysin aiheetonta, laite pitää vesihauteen halutussa lämpötilassa ongelmitta. Muuten C-41 prosessi ei poikkea MV -kehityksesta juuri laisinkaan: kemikaaleja laitetaan tietyssä järjestyksessä kehitystankkiin, käännellään tankkia vakioajoin ja vaihdetaan kemikaalia kun ko. vaiheen aika tulee täyteen. Eli ei oikeastaan poikkea MV -kehityksestä laisinkaan kuin käytettyjen kemikaalien suhteen ja lämpötilan ollessa korkeampi.

Bellini C-41 kemiat

C-41 -kemikaaleja etsiessäni tuli vastaan eräällä kauppiaalla Bellini Monopart Kit C-41.

Kauppias mainostaa tätä parhaana C-41 kehitteenä joten tilasin sitä kokeiltavaksi.

Pakkaus koostuu neljästä pullosta kemikaaleja:

1. kehite
2. bleash
3. kiinnite
4. stabilizer

Näistä kaikki muut kuin bleash ovat tiivisteitä ja niitä on määrältään 100-500ml.

Bleach on käyttävalmis liuos ja sitä tulee paketissa 1000ml.

Kehite ja kiinnite sekoitetaan veteen siten, että lopullista liuosta on tuo sama 1000ml. Stabilizer puolestaan on riittoisaa ja paketiin kuluvasta 100ml:n tiivistepollosta saadaan tehtyä 10 litraa liuosta.

Huomioitavaa siis on, että tässä paketissa bleach ja kiinnite ovat erillisiä liuoksia.

Muissa C-41 kemikaalipaketeissa ne näyttävät olevan yhdistettynä yhdeksi liuokseksi (ns. blix).

Paketin mukana tuli selkeä ohje kemikaalien sekoittamiseen sekä kehitysajoiksi.

Olen tätä kirjoitettaessa kehittänyt tällä paketilla kaksi C-41 prosessin vaativaa MV filmiä. Lopputulos näyttäisi olevan oikein hyvä. Seuraavaksi aion kehittää tällä pari rullaa Kodak Ektar 100 -värifilmiä.

En osaa vertailla tätä pakettia muihin C-41 prosessin kemikaaleihin, koska tämä on ensimmäinen tämän prosessin kehikaalipaketti jota olen käyttänyt. Ehkäpä tulevaisuudessa kokeilen muitakin jolloin mahdolliset eroavaisuudet tulevat ilmi.

Essential Film Holder

Jos filmejä skannaa kuvaamalla joko Digitaliza -filmipidintä tai anti-newton -lasia käyttämällä, ongelmaksi muodostuu helposti valopöydästä johtuva hajavalo. Luonnollisesti valopöydän päälle voi viritellä vaikkapa pahvista maskin joka päästää valoa vain yhden filmiruudun kokeisesta aukosta. Kuvatessa filmiä siirrettäisiin aina tämän aukon päälle jolloin vain kuvatta ruutu saisi valoa. Digitaliza -filmipitimen kanssa tämä saattaisi onnistuakkin mutta anti-newton -lasia käytettäessä siirtely on vaivalloista.

Nettiä selatessani vastaan tuli yksi erittäin kallis (useamman sata euroa) maksava, sinänsä hyvältä vaikuttava, laite filmin siirtämiseen kuvattavaksi ruutu kerrallaan. Tälle laitteelle kohtuuhintaista vaihtoehtoa etsiessäni, vastaan tuli 3D -tulostimelle tarkoitettu malli sekä Essential Film Holder -nimellä markkinoitu laite.

Essential Film Holder on erään englantilaisen yksityishenkilön alunperin omaan käyttöönsä kehittämä filmipidin. Hän alkoi sitten kesällä 2020 myydä laitetta muillekkin kohtuulliseen hintaan. Laittetta voidaan käyttää sekä 35mm että 120mm filmien skannaamiseen, myös kehystettyjen diakuvien skannaaminen onnistuu laitteella.

Laite koostuu pohjalla olevasta valkoisesta valoa läpäisevästä levystä sekä sen päälle asetettavasta kolmesta muovinpalasta koostuvasta osata. Näista kolmesta keskimmäinen on 0.5mm:n paksuinen jonka avulla luodaan kahden muun väliin rako jota pitkin filmi kulkee. Alimmaisessa ja ylimmäisessä osassa aukko halutulle filmikoolle sekä yläosassa leikkaus josta filmin saa helposti ujutettua. Laitteen saa tilattua pelkästään haluamallensa filmikoolle tai sitten vaikkapa kaikille tuetuille filmeille sopivana: tällöin valoa läpäisevä alaosa on yhteinen ja yläosaan vain vaihdetaan ne osat joita tarvitaan kulloistakin filmiä skannattaessa.

EFH valopöydän päällä ilman maskia aiheuttaa hajavaloa skannattaessa.

Valoa läpäisevän alaosan ja filmin sisätävän yläosan välillä on pari senttiä tyhjää. Tämä parantaa laitteen kehittäjän mukaan valon tasaisuutta.

Filmi pujotetaan kahden mustan muovipalan väliin jäävään 0.5mm:n rakoon jolloin se suoristuu.

Askartelin pahvista valopöydälle maskin joka peittää muun valon kuin EFH:n kohdalla olevan. Näin hajavalosta ei ole ongelmaa filmejä kuvaamalla skannatessa.

EFH:n käyttäminen on erittäin helppoa ja nopeaa. Rullallisen kuvia skannaa tätä laitetta käyttäen muutamassa minuutissa.

Anti Newton Glass

Negatiivien skannaaminen joko kuvaamalla digikameralla tai tasoskannerilla onnistuu helposti.

Molempia näitä tapoja käytettäessä ongelmaksi saattaa muodostua se, että negatiivi ei ole täysin tasainen vaan kuprulla keskeltä. Joidenkin tasoskannereiden mukana tulevissa filmipitimissä on kehykset jokaiselle 35mm:n filmiruudulle erikseen jolloin filmin kuperuus suoristuu kun filmi asetetaan pitimeen. Mutta kaikissa filmipitimissä ei näitä kehyksiä.

Filmin voi luonnollisesti mankeloida tasaiseksi käyttäen tavallista lasilevyä. Näiden kanssa puolestaan ongelmaksi voivat muodostua lasista aiheutuvat virheet, ns. newton renkaat. Ebay:stä kuitenkin löysin myyjän joka myy anti-newton -lasia käytettäväksi tasoskannereiden filmipitimissä filmin suoristamiseen. Lasilevy on kooltaan kuuri sen kokoinen, että se peittää kuuden kinoruudun mittaisen filmin. Kun filmi laitetaan tälläisen lasin alle valopöydälle (tai tasoskanneriin), filmi on absoluuttisen tasainen jolloin sen skannaaminen onnistuu kunhan vain kamera/linssi on kohtisuoraan filmiruudun yläpuolella.

Anti-newton -lasi on hiukan maitomainen kun sen läpi katsotaan mutta tätä ei huomaa kun sen laittaa negatiivin päälle.

Tilaamani anti-newton -lasi on tarkoitettu käytettäväksi tiettyjen Epsonin tasoskannereiden filmipitimien kanssa, tätä käyttöä varten lasin mukana tuli ohje.

Cinestill TCS-1000

Koska tarkoitukseni on kokeilla myös C-41 -prosessin vaativien filmien kehittämistä (sekä MV että väri), lämpötilan hallinta tulee kuvioihin huomattavasti suuremmalla osalla kuin MV -kehityksissä. Netistä löytyy ohjeita ja kokemuksia siitä, miten C-41 -kemikaalit on saatu oikeaan lämpötilaan keittiön lavuaarissa vesihauteessa joten tämän ei pitäisi sinänsä olla ongelma.

Mutta minulla on tarkoitus kehitellä filmit varastossa jossa ei ole lavuaaria saatikka juoksevaa vettä. Lavuaarin puute on helposti korjattu hommaamalla joku tarpeeksi iso astia johon voi laittaa sopivan lämpöistä vettä. Mutta tuon veden pitäminen tarkalleen 38 asteen lämpöisenä varastossa on kyllä ongelma. Ja syy siihen miksi kehittelen filmit tuolla varastossa on se, että en halua Riitu -kissan tulevan nuuhkimaan ja/tai pyörimään pöydällä juuri kun pitää käsitellä kemikaaleja.

Lämpötilan hallintaan voisi käyttää esimerkiksi akvaarioihin tarkoitettuja lämmittimiä. Näissä on vaan se ongelma, että noita ei saa lämpenemään tuonne 38 asteeseen saakka, tuo kun on akvaarion asukkaille liian lämmintä joten akvaariolämmittimiä ei ole suunniteltu/tehty noin korkeita lämpötiloja varten.

Sous vide -lämmittimillä voidaan sen sijaan lämmittää astiassa oleva vesi vaikkapa kiehumispisteeseen saakka sekä pitää veden lämpötila tarkasti halutun lämpöisenä pitkiäkin aikoja. Ruoanlaittoon tarkoitettuja sous vide -lämmittimiä on markkinoilla monenlaisia ja monen hintaisia joten sellaisen löytäminen kohtuuhintaan ei ole vaikeaa. Nettiä selatessani tuli kuitenkin vastaan juurikin valokuvauskäyttöön tarkoitettu laite, Cinestill TCS-1000. Laitteessa on lämpötilan asettamisen lisäksi kaksi ajastinta joista toiseen on esiasennettuna C-41 -prosessin kehitteen vaatima kehitysaika (3min 15sek, Cinestill -kehitteen käyttämä aika?). Molempiin ajastimiin voidaan asettaa vapaasti mikä tahanasa aika joka halutaan ja käyttää niitä prosessin aikana. Lämpötila laitteessa voidaan asettaa aina 99 asteeseen saakka joten sitä voi käyttää myös sous vide -ruoanlaittoon, näin olenkin jo tehnyt ja lohesta tulikin erittäin maukasta ja herkullista! Laitteen mukanan tulee myös muovinen laitteeseen kiinnitettävä pidike jonka avulla kahta kemikaalia sisältävää pulloa voidaan pitää paikoillaan vesihauteessa.

Laitteessa on sivulla puristin jolla sen saa helposti kiinnitettyä astian seinämään. Laitteen runkoon on merkitty min ja max -vesitason merkit ja mikäli vesitaso ei ole tuossa välissä, laite päästää kuuluvan merkkiäänen varoitukseksi.

Laitteen mukana tulee käyttöohjelipare. Laitteen käyttäminen on helppoa, kaikki säädöt jne. tehdään käyttäen kahta hipaisukytkintä sekä säätörullaa: kytkimillä valitään mitä arvoa muutetaan ja rullalla asetetaan haluttu arvo.

Tätä kirjoitettaessa olen käyttänyt laitetta kahden C-41 prosessia vaativan MV -filmin kehittämiseen sekä lohileikkeiden valmistamiseen. Molemmilla kerroilla laite toimi moitteetta pitäen vesihauteen veden asetetussa lämpötilassa. Voin suositella laitetta filmikehityspuuhiin jos tarkalle lämpötilanhallinnalle on tarvista.

Hewes metallispiraali

Ostamani filmikehityksen aloituspakkaus sisälsi Paterson System 4 tankin ja kaksi Patersonin muovista filmispiraalia.

Ensimmäisiä filmejä kehittäessäni filmit menivat spiraalille ongelmitta.

Toisella kerralla filmien saaminen muovisille spiraaleille olikin sitten jo hankalampaa.

Netistä löytyy runsaasti kirjoituksia muovisten filmispiraaleiden ongelmista lataamisessa. Spiraaleiden pitää olla puhtaat ja täysin kuivat, muuten filmi helposti takertuu kiinni/jumittaa kun sitä yrittää pimiössä tai pimiöpussissa sille saada. Huuhtelin spiraalit runsaalla vedellä käytön jälkeen ja ne olivat 100%:sen kuivia mutta silti ne tuntuivat hankalalta ladata toisella käyttökerralla. Netistä löytyy myös ohjeita miten spiraaleihin voisi hangata grafiittia tms. jotta filmi liukuisi helpommin. Samoin netistä löytyy suosituksia luopua muovisten käyttämisestä ja korvata ne metallisilla spiraaleilla. Olen metallispiraaleja käyttänyt aikaisemmin kun viimeksi filmejä kehittelin joten en katsonut ongelmaksi tilata niitä jos vain sopivia löytäisin.

Pienoisen googlettelun jälkeen kavi ilmi, että parhaimpina pidetään Hewes -merkkisiä metallispiraaleja. Kun lisäksi niitä sai suoraan tuohon Paterson System 4 -kehitystankkiin (ja sen keskiputkeen pujotettavana) menevänä mallina, tilasin kaksi kappaletta spiraaleita.

Metallispiraaleissa on keskellä kaksi tappia joihin filmin reunan reiät lukitaan. Tämän jälkeen filmiä hiukan puristetaan jotta se olisi kuperalla ja spiraalia pyörittämällä filmi menee spiraalille helposti.

Filmin pujottaminen spiraalille vaatii hiukan opettelua ja aluksi kannattaakin päivävalossa harjoitella jotta pääsee jyvälle oikeasta toiminnasta. Kun tämän on sisäistänyt, kannattaa harjoitella silmät kiinni tms. jotta spiraalin osaa laittaa oikeaan asentoon pimeässä, filmin pään kiinnittämistä oikein spiraalin keskelle sekä filmin pujottamista spiraalille.

Harjoiteltuani hiukan ei metallispiraaleiden käyttämisessä ollut mitään ongelmaa, filmit sai spiraalille helposti pimiöpussissa (käsien hikoilu pussissa ei aiheuttanut mitään ongelmaa) ja spiraalit kehitystankkiin kemioita odottelemaan.