Hasselblad filmikasetin valotiivisteiden vaihto

Ostamastani Hasselblad A16 -filmikasetista meni valotiiviste rikki kun selvittelin filmikasetin filminsiirron toimivuutta. Oletettavasti kasetti on aika vanha joten sinänsä ei ole ihme jos valotiivisteet ovat jo ehtoopuolella. Verkosta löytyy hyvät ohjeet valotiivisteiden vaihtoon ja ostamani uusien valotiivisteiden mukanakin tuli hyvät ohjeet vaihtoon.

Asetetaan filmikasetti pöydälle, poistetaan filminpidin ja metallinen suojalevy (dark slide).

Poistetaan yhdeksän ruuvia joilla kasetin etulevy on kiinnitetty ja jonka alla valotiivisteet ovat.

Irrotettu etulevy. Valotiiviste on liimattuna oikean reunan urassa, kuvassa vanha tiiviste jo poistettu.

Etulevyn irrotuksen jälkeen kuvassa alhaalla näkyvä kasetin lukitusmekanismin vipu ja sen jousi irtoavat herkästi joten niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Samoin kasetin alareunan kiinnityskoloissa olevat pienet metallilevyt voivat irrota. Kuvassa vasemmanpuoleinen on irronnut (nostettu filmiaukon vasemmalle puolelle, T:n muotoinen pieni metallipala) mutta oikeanpuoleinen on vielä paikoillaan. Myös kasetin yläosassa oleva kasetin irrotusnapin estolevy voi irrota joten näiden kanssa täytyy olla varovainen etteivät irtoa ja/tai taitu.

Uudet valotiivisteet tulivat paketissa joka sisältää etulevyyn liimattavan valotiivisteen sekä kasetin uraan laitettavan tiivisteen jota ei liimata paikoilleen. Kasetissa on ura johon ohuesta muovista tms. tehty liuska laitetaan ja valotiiviste puristetaan tämän liuskan väliin, liimaa ei käytetä.

Etulevyn uraan kiinnitetään valotiiviste poistamalla tiivisteen pohjassa olevasta liimapinnasta suojapaperi ja asettamalla tiiviste uraan. Kuvassa yllä uusi tiiviste liimattuna etulevyn urassa.

Kasetin uraan tuleva valotiiviste asetettuna paikoilleen. Uran muotoon leikattu muoviliuska asetetaan uraan avonaisena ja itse valotiiviste liuskan päälle siten, että liuskan toinen pystyssä oleva osa jää sen oikealle puolelle. Kuvassa yllä valotiiviste liuskan päällä ja liuskan toinen osa osoittaa ylöspäin valotiivisteen oikealla puolella. Itse valotiiviste on huomattavan paksu verrattuna tilaan johon se tulee joten sen painamiseen ja paikoillaanpitämiseen käytetään filmikasetin metallista suojalevyä (dark slide).

Ensin painetaan metallisella suojalevyllä valotiivistettä tasaisesti ja käännetään muoviliuskan toinen osa sen päälle pitäen sormilla sitä paikoillaan.

Seuraavaksi toisella kädellä painetaan muoviliuskaa alaspäin ja poistetaan metallinen suojalevy jolloin valotiiviste jää muoviliuskan väliin. Suojalevyn poistamisen jälkeen vaihdetaan kättä jolla muoviliuskaa painetaan.

Seuraavaksi metallisella suojalevyllä painetaan valotiivisteen muoviliuskaa jolloin se pysyy tasaisesti painettuna koko matkaltaan.

Lopuksi asetetaan ruuveilla kiinni ollut etulevy varovasti paikoilleen pitäen tarkasti huolta siitä, että sen alla olevat lukitusvivut, jouset ja muut metallilevyt ovat paikoillaan ja oikeassa paikassa/asennossa.

Kiinnitetään etulevy paikoilleen yhdeksällä ruuvilla joilla se oli kiinni ennen avaamista.

Lopputuloksena on se, että muoviliuskan välissä oleva valotiiviste on paikoillaan ja kasetin metallilevyä (dark slide) asetettaessa levy liukuu muoviliuskan päällä vahingoittamatta itse valotiivistettä. Kun metallilevy poistetaan filmikasetin ollessa kiinni kamerassa valokuvaamista varten, valotiiviste nostaa muoviliuskan teoista reunaa ylöspäin jolloin rako johon metalliliuska (dark slide) työnnetään tulee valotiiviiksi.

Valotiivisteiden vaihtaminen Hasselblad:in A-sarjan filmikasettiin on loppujen lopuksi helppoa. Tiivisteet eivät maksa paljoa ja ne uusimalla varmistetaan filmikasetin valotiiviys vuosiksi eteenpäin.

Filmin paluu

Myytyäni kaikki filmivehkeet (myös kehitys) noin vuosi sitten mietin, etten enää filmiä käytä. Mutta niin vain filmille kuvaaminen kiinnostaa kuitenkin sen verran joten aloin loppukesällä jälleen pohtimaan, että josko kuitenkin...

Alunperinhän aloin filmiä käyttämään, koska panoraamojen ottaminen digikameralla (ja kuvien parsiminen yhteen) ei oikein innostanut. Lisäksi kun löysin filmipohjaisen Hasselblad:in XPan -järjestelmän, hommasin vehkeet panoraamojen kuvaamiseen filmille. Homma toimi hyvin ja sain mielestäni hyviä panoraamoja otettua joskin (tyypillisesti) jotkin kehitykset epäonnistuivat syystä tai toisesta (vanhaksi menneet kemikaalit, prosessin virheet jne.). Kävin läpi muutamia filminkehitystapoja päätyen lopulta Jobon kehityskoneeseen. Se helpotti kehitysprosessi selvästi, koska kemikaalien lämpötiloista ja kehityspurkin kääntelystä ei tarvinnut enää huolehtia. Panoraamojen kuvaaminen filmille päättyi kun löysin Siruin anamorfisen pienikokoisen täyden kennon digikameralle tehdyn objektiivin.

Kuvasin filmille myös tavallisen kinokoon kuvia. Näin jälkeenpäin ajatellen ongelma tuossa on se, että formaatiltaan kuvat kilpailevat digikameran kanssa joten kinokoon kuvien ottaminen filmille jäi sitten aika vähäiseksi. Joten jos filmille kuvaa, tulisi olla selkeä ero täyden koon kennolla varustettuun digikameraan jotta filmikameraa tulisi mukana pidettyä kuvausreissuilla. Näin ollen päädyin siihen, että jos filmiä alan taas käyttämään, tulee formaatin olla jotakin muuta kuin kinokoko. Palkkikameroiden ja laakafilmien kanssa en kuitenkaan ehkä viitsi alkaa puljaamaan joten vaihtoehdoksi jää keskikoon filmi (120mm). Joten ei kun tutkimaan mitä siltä saralta löytyy laitteiston puolesta. Aika äkkiä esiin tulivat valmistajat Hasselblad ja Mamiya. Näiltä molemmilta näyttäisi olevan tarjolla hyvä laatuista välineistöä 120mm:n formaatissa myös käytettynä. Aikani erinäisiä käytettyä tavaraa listaavia sivustoja selatessani teinkin löydön jonka sitten tilasin, kamera on tätä kirjoitettaessa matkalla kohti talvista suomea joten katsotaan mitä sieltä lopulta tulee ;)

Filminkehitystä piti myös miettiä hiukan uudelleen, koska myin kaikki välineet aiemmin pois. Jobon kehityskone (CPE-2 Plus) oli oikein pätevä laite siihen hommaan. Mutta siinä oli oikeastaan kaksi ongelmaa käytössäni: laite on suhteellisen paljon pöytäpinta-alaa vaativa joka kohdallani vaati sen, että jouduin käyttämään sitä varastossa jossa ei ollut juoksevaa vettä. Veden kantelu sisältä talosta varaston puolelle ei sinänsä ollut iso ongelma mutta periaatteessa turha toimenpide jos laitetta vaan olisi jotenkin järkevästi saanut sisällä esim. pesuhuoneessa käytettyä. Ja koska varasto on periaatteessa kylmä, oli filmin kehittely muulloin kuin kesäaikaan aika viileä hommaa.

Loppukesästä sitten huomasin, että filminkehitykseen on etelänaapurissa kehitetty laite joka ratkaisee em. ongelmat aika hyvin: laite on pienikokoinen joten voin käyttää sitä pesuhuoneessa, siinä on kemikaalien lämpötilan hallintaan kehitetty logiikka ja kehityspurkkia ei tarvitse itse käännellä vaan laite pyörittää spiraaleita purkin sisässä. Laitoin tilaukseen joten katsotaan mitä sieltäkin lopulta tulee ;)

Samoin kehitettyjen kuvien skannaus aiheutti pohdintaa jos aion jatkossa kuvata 120mm formaattiin. Minulla oli filmiskanneri joka hoiti hommansa hyvin mutta myin senkin pois ja hommasin laitteen jonka avulla voin digikameralla kuvata filmikuvat. Ongelma muodostuu vain siinä, että ko. laitteella voi kuvata vain kinokoon filmikuvia. Erinäisiä järjestelmiä on toki olemassa jotka mahdollistavat jos jonkinlaisen kokoisten filmikuvien skannaamisen järjestelmäkameraa käyttämällä. Itsekkin kokeilin jotakin tälläistä järjestelmää hetken aikaa mutta parin ongelman takia luovuin aika nopeasti. Kohdallani ongelmia olivat jalustan käyttäminen kameran kiinnittämisessä ja suuntauksessa sekä kuvauksessa käytettävän valolähteen valinta. En osatanut mitään reprotelinettä tms. joka olisi hoitanut kameran kiinnittämisen ja suuntaamisen kuvausalustan suhteen joten jalustaa käyttämällä kuvaaminen tuntui hiukan hankalalta. Samoin en ostanut mitään erityistä valopaneelia kuvaamista varten, koska minulla on jo halpa kiinalainen valopaneeli valopöytäkäytössä. Se sinänsä toimi ihan hyvin mutta koska filminpidin ei ollut mitenkään kiinnitettynä, se siirtyi helposti aina kun kuvattavaa filmiruutua vaihtoi. Kaikista em. ongelmat olisi varmaankin saanut ratkaistua jotenkin mutta erillinen filmiskanneri tuntui helpommalta ratkaisulta joten siirryin sitten siihen.

120mm:n filmiformaatin ruutuja skannaavat erilliset filmiskannerit ovat aika vähissä ja nekin mitä löytyy, ovat kalliita. Näin ollen käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jää digijärkkärillä ruutujen kuvaaminen. Tarjontaa selaillessani löytyikin muutama vaihtoehto joissa ei ole em. ongelmia joten tilasin härvelin. Sekin on tätä kirjoitettaessa vasta matkalla suomeen joten palataan aiheeseen kun on jotakin saatu skannattua...

Panoraamat jatkossa diginä

Koko filmikuvaus innostukseni alkoi muutama vuosi sitten siitä, että netissä tuli vastaan XPan -järjestelmällä otettuja panoraamakuvia. Koska tuolloin en löytänyt mitään digikameralle tarkoitettua ratkaisua panoraamakuvien ottamiseen (siis käyttämälleni Canon RF -järjestelmälle), ostin Fujifilm TX-2 -kameran ja siihen objektiiveja. Jo silloin ajattelin, että jos joskus digille tulee tarjolle joku järkevä ratkaisu panoraamojen ottamiseen, siirtyisin takaisin digiin. Anamorfisia objektiiveja on kyllä ollut tarjolla pidempään, mutta a) ei Canonin bajoneeteille ja b) ovat kooltaan ja painoltaan isoja ja painavia. Em. syistä en ole siirtynyt anamorfisten objektiivien käyttäjäksi.

Kesällä huomasin, että Sirui on julkaissut pienikokoisen anamorfisen Saturn 35mm:n objektiivin joka on saatavissa myös Canon RF -bajoneetille. Koska tämä objektiivi täyttää nuo edellä mainitut kaksi ongelmaa digikamerassani käytettäessä ja kun testien mukaan objektiivi on saanut hyviä arvosteluja, päätin siirtyä panoraamoissa käyttämään tätä.

Anamorfiset objektiivit ovat objektiiveja joilla voidaan ottaa vaakatasossa litistettyjä kuvia jotka 'levennetään' kuvankäsittelyssä. Näin ollen lopullinen kuva on kuvasuhteeltaan perinteistä kinokoon kuvaa levempi kuvasuhteeltaan. Kuvakoko riippuu siitä kuinka iso anamorfisen objektiivin litistyssuhde on. Ostamassani objektiivissa tuo suhde on 1.6x eli kuvaa pitää leventää tuon verran. Canon R5 -kamerani tuottamien kuvien leveys on 8192 pikseliä kuvattaessa täydellä kennolla parhaalla laadulla joten lopullinen kuvan leveys tulee olemaan 13107 pikseliä. Kuvan korkeuteen ei tarvitse tehdä muutosta käsittelyssä, ainoastaan leveyteen.

Alustavien testien mukaan ko. objektiivilla saatavat kuvat eivät ole ihan yhtä leveitä kuin XPan -järjestelmällä otettuja mutta melkein. Etuna tuossa on sitten se, että voin käyttää sitä digikamerassani eikä erillistä filmikameraa tarvitse enää kantaa mukana panoraamakuvia varten. Haittapuolena puolestaan on se, että polttovälejä on kuvattaessa käytössä vain yksi entisen kolmen sijaan. Toinen haittapuoli tuolla kuvatessa on sen, että etsimessä (tai kameran takanäytössä) näkyvä kuva on myös vaakatasossa litistetty. Koska käyttämässäni digikamerassa ei ole sisäänrakennettuna tukea anamorfisille objektiiveille, hankin erillisen lähinnä videokuvauksessa käytettäväksi tarkoitetun monitorin. Tuossa monitorissa on tuki useammalle anamorfisten objektiivien tuottamalle "litistyssuhteelle" joten kuvan saa siinä näkymään kuvattaessa levitettynä. Tätä levitettyä kuvaa ei kuitenkaan voida tallentaa ostamassani monitorissa vaan ainoastaan näytetään sen näytöllä (on kyllä olemassa monitoreja joissa on tallennusmahdollisuus). Monitori kiinnitetään omalla kannattimellaan kameran salamakenkään (tai gimbaaliin jos sellaisen omistaa) ja kameran mikro-HDMI -portista otetaan signaali monitoriin. Monitorissa on paljon muitakin lähinnä videokuvaukseen tarkoitettuja toimintoja, näille tullee käyttöä jos jossakin välissä innostun kuvaamaan enemmän videopätkiä. Monitoria minulla ei ole tarkoitus kuvausreissuilla kantaa mukana ellen ole liikkeelä autolla tms. mutta onpahan kotosalla vaikkapa kissoja kuvattaessa käytettävissä. Kokoa tuolla on kuitenkin sen verran ettei sitä ilman välttämätöntä tarvetta viitsi kantaa mukana maastossa ja viritellä kameraan kiinni. Kolmantena haittapuolena anamorfiselle objektiiville voidaan mainita kuvan vääristyminen reunoilta, tämä näkyy erityisen selvästi jos kuvassa on suoria pystylinjoja eli on kuvattu rakennuksia tms. Tätä voidaan korjata kuvakäsittelyssä tapauskohtaisesti ja jos kuvassa ei ole pystylinjoja, en pidä tätä isona ongelmana.

Anamorfisia objektiiveja on myös lyhyemmillä polttoväleillä mutta kooltaan ne ovat taas aika kookkaita ja painavia. Pitää harkita lyhyempipolttovälisen hankintaa jos a) näyttää, että sille on tarvetta, ja b) Sirui tai joku muu valmistaja tekee pienikokoisen Canon RF -bajoneetillisen version.

Koska tuntuu, että ostamani Siruin objektiivi täyttää tarpeeni panoraamakuvien ottamisessa, myin XPan -järjestelmän kameran ja objetiivit (Fujifilm TX-2 -runko, 30mm-, 45mm- ja 90mm -objektiivit) pois. Näitä tuskin tulee enää kannettua mukana kuvausreissuilla ja käytettyä panoraamojen ottamiseen.

Jatkossa siis filmikuvaukset jatkuvat "perinteistä" kuvakokoa tuottavalla kameralla. Ei vaan kovin aktiivisesti tunnu meikäläisellä tällä hetkellä kuvausreissuja tapahtuvan joten pitää kuvata nuo nyt varastossa olevat filmit pois ja miettiä sitten kuvailenko jatkossakin filmille vai siirryn takaisin täysin digillä kuvaavaksi. Filmikuvaus on kyllä mukavaa puuhastelua mutta aina on takaraivossa pelko siitä, että kemikaalit ovat menneet vanhoiksi tms. jolloin kuvat ovat pilalla kehityksen jälkeen ja pettymys on suuri.

Hasselblad XPan 90mm f/4

XPan -järjestelmään kuuluvalle 90mm:n objektiiville olisi muutaman kerran ollut tarvista. Olen sen takia jo jonkin aikaa kytännyt josko kyseistä objektiivia tulisi jossakin myyntiin siedettävään hintaan. eBay:ssä niitä on kyllä tarjolla koko ajan mutta myyjät ovat euroalueen ulkopuolella joten pääsääntöisesti reilun tuhannen euron hinnan päälle tulisivat myös tullit. Kun sitten joulukuun alussa toriin ilmaantui myyntiin siedettävään hintaan kyseinen objektiivi ja oli vielä hakuetäisyydellä, minulla on nyt kaikki XPan -järjestelmän objektiivit.

Fuji TX-2 ja kaikki objektiivit: 90mm, 30mm ja 45mm.

90mm ja 30mm ovat Hasselbladin brandillä, 45mm Fujifilm:n brändillä.

Kooltaan 90mm:n ibjektiivi on muita pidempi. 30mm:n objektiivi puolestaan on muita paksumpi. 45mm:n ja 90mm:n objektiivien suodatinkierre on 49mm joten sama keskisuodatin ja vastavalosuoja käyvät molempiin, tosin keskisuodatinta ei tarvitse käyttää 90mm:ssä.

Kaikki objektiivit istuvat hyvin runkoon ja ovat helppokäyttöisiä. Kokoahan järjestelmällä on jo runkonsakin puolesta jonkin verran joten 90mm:n objektiivin hiukan muita isompi pituus ei haittaa laisinkaan.

Pitää vielä ottaa esimerkkikuvat samasta kohteesta kaikilla objektiiveilla niin näkyy kuvakulmaerot.

Kaksi köngästä Kainuusta

Hepoköngäs

Puolangan Hepokönkäässä oli heinäkuussa vettä ihan mukavasti huolimatta pitkästä sateettomasta jaksosta...

Komulanköngäs

Hyrynsalmella sijaitseva Komulanköngäs oli minulle uusi tuttavuus.

Kaksi mukavan kokoista putousta joista toisen päällä vanha entisöity mylly.

Roba Apposta -kehitys

 Roba Apposta -kehite toimii oikein hyvin Fomapan R100 -filmin kanssa.

Kehite purkissa. Lab-BOX:in lämpömittari ei ole kovinkaan tarkka... :(

Robo Apposta -prosessin mustavalkoisen diafilmin kehitys vaatii välivalotuksen.

Hasselblad 30mm f/5.6 Aspherical

TX-2:n mukana tuli Fujin 45mm:n objektiivi. Toimii oikein hyvin ja piirtää tarkasti mutta muutamassa tilanteessa olisi kaivannut lyhyempää polttoväliä ja siten laajempaa kuvakulmaa.

XPan -systeemiin on saatavilla kolme objektiivia: 30mm, 45mm ja 90mm. Noista 30mm:nen on huomattavan hinnakas ja sitä on liikkeellä suhteellisen vähän. Huomasin eBay:ssä kuitenkin sellaisen lähes mint -kuntoisen myynnissä Itävallassa. Kun myyjä lisäksi laittoi objektiivin alennukseen eräänä viikonloppuna, ei ostopäätöksen tekemiseen kauaa mennyt (hinta oli selvästi aikaisempia myytyjä, joille löysin myyntihinnan, pienempi).

Paketti saapui alppien maasta. Ulkoisesti vaikutti todellakin olevan mint -kuntoinen.

Paketin sisällä oli objektiivin info -läpyskä, sarjanumerokortti sekä objektiivi lisäosineen tukevasti pakattuna.

Paketista löytyivät papereiden lisäksi:

- itse objektiivi

- vastavalosuoja

- erillinen etsin

- center filter

Info -läpyskästä sai käsityksen, että mukana olisi pitänyt tulla myös suoja/kantopussukka objektiiville. Tämä siis puuttui mutta eipä tuolle luultavasti olisikaan minulla käyttöä.

Erillinen etsin kiinnitetään kameran salamakenkään sormiruuvilla. Itse etsin asettuu kameran etsimen päälle. Ulkoiseen etsimeen olisi mahdollista (samoin kuin kameran omaan etsimeen) lisätä diopterikorjauslinssi. Näitä vaan lienee mahdotonta löytää ja nekin muutamat mitä eBay:ssä on näkynyt ovat olleet erittäin kalliita. Onneksi omat silmäni ovat vielä siinä kunnossa, että en korjauslinssiä tarvitse.

Etsimessä ylempi vaalea ikkuna on valon keräämistä varten, ilman sitä rajausviivat ja vatupassi eivät näkyisi etsimessä. Alempi ikkuna on varsinainen etsin.

Vatupassi paljastui kuivuneeksi ostamassani etsimessä. Ymmärtääkseni tämä on yleinen vika tämän etsimen kohdalla joten sinänsä se ei ollut yllätys. Ilmeisesti ranskassa olisi tai on ollut joku kamerakorjaaja joka on vaihtanut kuivuneiden vatupassien tilalle toimivan, pitää harkita tuota jos vatupassia alkaa kaipaamaan...

Etsin kasvattaa jonkin verran kameran kokoa. Painoa sillä ei juurikaan ole joten paino ei lisäänny merkittävästi.

Objektiivi on 45mm:seen verrattuna hieman kookkaampi ja painavampi.

Vastavalosuoja on myös kookkaampi kuin 45mm:n objektiivin ja ne eivät siten ole yhteiskäyttöisiä.

Center filter:in käyttöä suositellaan 30mm:n objektiivin kanssa reunojen vinjetoinnin korjaamiseen. Tai ei se vinjetointia siis korjaa vaan himmentää muuta kuvaruutua jolloin reunojen vinjetointi ei erotu. Suodattimen vaikutus on -1.5EV joka täytyy ottaa huomioon jos käytetään erillistä valotusmittaria. Kameran oma valotusmittari mittaa objektiivin läpi tulevasta valosta joten sitä käytettäessä korjaus otetaan automaattisesti huomioon.

Vastavalosuojan lukitus on alapuolella ja tuntuu jämäkältä.

Tässä 30mm ja 45mm objektiivit vierekkäin.

Ja edestäpäin.

30mm objektiivin suodatinkierre on 58mm ja 45mm:n objektiivin 49mm.

Center filter:in vaikutus näkyvissä selvästi.

Muutama kuva etsimen läpi otettuna. Kuvista näkyy hyvin myös objektiivien kuvakulmien erot, kaikki kolme kuvaa keskitetty samaan pisteeseen. 30mm:n objektiivin horisontaalinen kuvakulma vastaa noin 17mm:n SLR -objektiivillä otetun kuva kuvakulmaa ja 45mm:n objektiivin noin 24mm:n SLR -objetiivin kuvakulmaa.

Näkymä 30mm:n etsimen läpi katsottuna. Rajausviivat täyttävät lähes koko ruudun ja näkymän alapuolella näkyy vatupassi, jos se siis toimisi. Nyt näkyy vain kirkas pallo.

Tässä vertailun vuoksi näkymä kameran oman etsimen läpi 45mm:n objektiivi kiinnitettynä. Panoraama -kuvaustilan rajausviivat täyttävät lähes koko näkymän. Etsimen alareunassa infonäyttö jossa esim. valittu suljinnopeus ja/tai yli/alivalotuksen varoittimet.

Normaali -kuvaustila 45mm:n objektiivilla.

90mm:n objektiivin rajausviivat ovat vielä pienemmät kuin 45mm:n rajausviivat.

Pikaisella tarkastelulla huomasin, että kameran oman etsimen läpi katsottuna etsimen näkymä vastaa aika lähelle 30mm:n objektiivin rajausviivoja sen etsimessä. Pitää ottaa muutama testikuva asian varmistamiseksi mutta kuvan rajaus ilman erillistä etsintäkin voi siis onnistua suhteellisen tarkasti.

Nyt pitää vaan alkaa kuvailemaan uudella objektiivilla... :)

Fujifilm TX-2

Filmikuvausharrastukseni saavutti pisteen jossa aloin miettimään mitä ja millä kalustossa oikeastaan filmikuvia haluan ottaa. Ostin viime vuonna Canon EOS3 filmirungon ja olen sillä jonkin verran filmiä kuvannutkin. Mutta ongelma tuon kassa on se, että periaatteessa se on sama kuin jos käyttäisi digirunkoa kuvien ottamiseen. Toki media on eri mutta kuvakoko, objektiivit jne. ovat verrannollisia käyttämääni digikameraan.

Olen ollut kiinnostunut panoraamakuvista jo pidemmän aikaa. Hommasin joitakin vuosia sitten Canon TS-E 17mm -objektiivin ajatuksella, että sitä käyttämällä voisin saada otettua helposti panoraamakuvia (hyväksikäyttäen objektiivin Shift -toimintoa ottamalla kaksi/kolme kuvaa ja liittämällä kuvat kuvankäsittelyssä yhteen panoraamaksi). Tämä toimii oikein hyvin mutta koska objektiivi on aika isokokoinen ja painava, ja panoraamien kuvaaminen kuvia yhdistelemällä vaatii aina jalustan, eipä sitä ole juurikaan sitten tullut mukana kannettua.

Netissä surffaillessani satuin sivulle jossa oli esittelyssä filmiä käyttävä mittaetsinkamera Hasselblad:in tekemänä. Päässä napsahti ja lamppu syttyi päälaen pälvikaljun päällä hoksatessani, että tuossahan on filmi- ja panoraamakuvauksen täydellisesti yhdistävä vempele. Asiaan syventyessäni selvisi, että Hasselblad on vuonna 1998 julkaissut XPan -kameran, jolla voidaan ottaa 35mm:n kinofilmille sekä normaaleja 24x36mm:n kokoisia kuvia että 24x65mm:n kokoisia panoraamakuvia. Ja vieläpa sekaisin samalle filmirullalle filmiä välillä vaihtamatta! Vuonna 2003 Hasselblad julkaisi kamerasta hiukan päivitetymmän version, XPan2:n. Jälkimmäisen mallin valmistus päättyi vuonna 2006 joten näitä kameroita ei enää saa uutena mistään. eBay on ystäväsi näissäkin asioissa ja siellä näitä kameroita hakiessani tipahdin maan pinnalle aika äkkiä ja kovaa. Kameroita kyllä löytyy mutta pääsääntöisesti ovat A) kalliita ja B) aika rujon/paljon käytetyn näköisiä. Yhdistettynä em. kohdat A ja B jalostui ajatus, että mahtavatko olla hintansa arvoisia.

Lisää noista kameroista tietoa hakiessani kävi kuitenkin ilmi, että käytön jäljet kameran pinnassa ovat paremminkin ominaisuus kuin vika. Kamera on ilmeisesti tehty materiaalista (titaani-alumiini?) jossa maali ei oikein hyvin pysy jolloin vähänkin käytetyt kamerat voivat pinnoiltaan olla aika paljon käytetyn näköisiä. OK, pinnan rumuus ei haittaa jos kamera vaan muuten toimii. Eli sitten jääkin vielä kohta A eli hinta. Koska kamerassa lukee nimi Hasselblad, tällä on väistämättä vaikutusta kameran hintatasoon ja se vaikutus ei ole laskeva. Lisäksi koska molempia malleja (Xpan ja XPan2) on ilmeisesti tehty lukumäärällisesti aika vähän, on tälläkin vaikutusta hintatasoon. Ja lopuksi koska mitään vastaavaa ei ole muilta valmistajilta tarjolla, ei hintakilpailuakaan ole. Uudempaa XPan2 -mallia näyttäisi olevan myynnissä aika vähän ja ne harvat ovat todella arvokkaita.

Tiedon etsiskelyn ohessa alkoi kuitenkin käymään ilmi, että nuo kamerat ovatkin ilmeisesti Fujin tekemiä ja Hasselblad on vain brandännyt merkillään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa myytävät kamerat. Muualla noita myydään Fujifilm TX-1 ja TX-2 -malleina. Kaikki nämä, sekä Hasselblad XPan/XPan2 että Fujifilm TX-1/TX-2, on valmistanut Fuji ja mallit ovat täysin toisiaan toiminnoiltaan vastaavia (eli XPan = TX-1 ja XPan2 = TX-2). Ilmeisesti ainoa erottava tekijä noissa, valmistajan nimen ja mallimerkinnän lisäksi, on kamerarungon/objektiivien väri. Hasselblad -merkillä kamerat ja objektiivit ovat mustia kun taas Fijifilm:nä voivat olla myös vaaleampia. Fujifilm -merkkisinä nuo kamerat ovat jonkin verran halvempia kuin Hasselblad:in nimellä varustettuna joten aloinkin etsiskelemään josko tuota uudempaa TX-2 -mallia löytyisi siedettävällä hinnalla. Fujifilm merkkisinä näyttää samoin olevan uudempaa mallia vähemmän liikenteessä mutta onnistuin kuitenkin löytämään erittäin hyväkuntoisen ja vähän käytetyn yksilön ruotsalaiselta myyntisivustolta. Ei se edelleenkään ollut halpa mutta on mint -kuntoinen ja vähän kuvattu sekä halvempi kuin vastaava Hasselblad:in nimellä varustettuna.

Näihin kameroihin on saatavilla kolme eri objektiivia:
- 30mm f/5.6
- 45mm f/4
- 90mm f/4

Koska panoraamoja otettaessa kuva-ala on melkein kaksi kertaa normaalin kinokoon kokoinen, vaakasuuntaset 35mm:n polttovälivastaavuudet panoraamakuvissa ovat noin 17mm, 24mm ja 50mm.

30mm:n objektiivi vaatii erillisen etsimen kuvan rajaamiseen, koska kameroissa oleva mittaetsin sisältää rajausviivat vain 45mm:n ja 90mm:n objektiiveille. Tarkennus kuitenkin pitää tehdä käyttäen kameran mittaetsintä. 30mm:n objektiivi on huomattavan arvokas jos sellaisen ylipäätään onnistuu myynnissä jostakin löytämään.

Ostamassani kamerassa on 45mm:n objektiivi.

Koska objektiivien piirtoympyrän tulee olla laaja panoraamakuvia varten, objektiivit vinjetoivat helposti. Ongelma tämä on lähinnä 30mm:n kanssa sekä 45mm:sessä jos objektiivia ei himmennetä. Vinjetointia korjaamaan Hasselblad/Fujifilm on kehittänyt harmaasuodattimen joka on reunoiltaan kirkas (ns. Center Filter ND-2X). Ideana tässä on se, että suodatin tummentaa kuva-alaa keskeltä vinjetoinnin tummentaessa reunoilta jolloin kuva saa kauttaaltaan saman verran valoa ja vinjetointi häviää kuvasta.

Ostamani kameran mukana tuli objektiivin säilyttämistä varten muovinen kotelo.

Takakannessa on LCD -näyttö.

Kameran päällä on pieni LCD -näyttö josta käy ilmi jäljellä olevien kuvien määrä filmille. Kuvalaskuri osaa ottaa huomioon kuvakokoasetuksen ja päivittyy aina oikeaksi.

Kamerassa on pieni kahva joka parantaa otetta kamerasta. Objektiivin päällä näkyy mittaetsimen ja etsimen ikkunat.

Kuvakokovalitsin normaali -asennossa.

Ja panoraama -asennossa.

Panoraama -asennossa ollessan yläosan LCD -näytössä näkyy P -merkki. Huomaa myös valitsimen P -merkintä.

Kameran takakansi avattuna ja suljin panoraama -asennossa.

Sulkimen verhot tulevat näkyviin kun kuvakokovalitsin on normaali -asennossa (ylhäällä).

Kamera on vain hiukan Canon EOS3 -runkoa suurempi.

Kameran mukana tuli Center Filter ND-2X jolla korjataan vinjetointia.

Kameran etsimessä näkyvät rajausviivat jotka muuttuvat sen mukaan kumpi kuvakoko on käytössä. Niiden keskellä on mittaetsimen tarkennusruutu sekä alareunassa valitun valotusajan ja yli/alivalotuksen osoittavat näytöt.

Kameran kuvalaskuri näyttä arvoa 59 joka tarkoittaa 590 laukaisua. Eli kamera on käytännössä uusi ja onkin ulkoiselta kunnoltaan mint -kuntoinen :)

Nyt pitää vaan ladata kameraan filmiä ja alkaa opettelemaan panoraamakuvien ottamista sillä. Muiden kokemusten mukaan siinä on jonkinasteinen kynnys, koska kuva pitää osata rajata jo kuvanottohetkellä...