Konica FC-1 -rungolla kuvatessa havaitsin ja mieleen tuli elävästi syy miksi siirryin käyttämään automaattitarkenteista kameraa heti kun sellainen tuli saataville: tarkentaminen. Konicassa on kyllä normaali leikkoprisma etsimessä ja sitä käyttämällä kyllä kuvan saa teräväksi mutta aika usein toinen puolikas prismasta on musta/tumma joka luonnollisesti vaikeuttaa tarkennuksen asettamista.
Internetin ihmeellisessä maailmassa tuli sitten vastaan tieto kamerasta jonka Canon on julkaissut vuonna 1982. Tässä kamerassa, vaikka käyttääkin täysin manuaalisia FD -kiinnitteisiä objektiiveja, on etsimessa tarkennuksen avuksi selkeä näyttö joka kertoo milloin kamera on oikein tarkennettu tiettyyn kohtaan. Kamera on mallimerkinnältään AL-1 ja on siis ensimmäinen Canonin valmistama kamera jossa on mitään automaattitarkennukseen liittyvää teknologiaa rakennettuna kameraan itseensä. Kameraa ei kuitenkaan voi sanoa automaattitarkenteiseksi, koska kameraan sopivat objektiivit ovat edelleen FD -bajoneetillisia ollen täysin käsikäyttöisiä: kamera vain kertoo mihin suuntaan objektiivin tarkennusrengasta täytyy kääntää jotta kuvasta saataisiin terävä. Joissakin lähteissä kameraa kutsutaan elektroniseksi mittaetsinkameraksi tarkennussysteeminsä osalta.
Ensimmäinen automaattitarkennukseen viittaavaa teknologiaa sisältävä tuote Canonilta tämä järjestelmäkamera ei kuitenkaan ole. Nimittäin jo vuonna 1981 Canon julkaisi objektiivin, Canon New FD 35-70mm f4 AF, jossa objektiiviin on rakennettu tarkennuksen suorittava moottori. Tämä toimii täysin erillään kemerasta ja tarkennusta varten objektiivissa on oma nappinsa jota painamalla objektiivi tarkentaa. Ja tuotakin ennen automaattitarkennus löytyi Canonilla pokkarikamerasta. Mutta AL-1 on siis ensimmäinen järjestelmäkamerarunko jossa on tarkennukseen liittyvää teknologiaa sisäänrakennettuna. Hetikohta sen julkaisun jälkeen tulivat T80 -runko ja EOS -sarja ja AL-1 -runko jäikin erittäin lyhytikäiseksi Canonin tuotekatalogissa.
Koska omistan jos yhden FD -objektiivin, Canon FD TS 35mm F2.8 S.S.C, ja ebay:sta löytyi lähes mint -kuntoisena mainostettu AL-1 (eikä hintakaan ollut korkea), päätin ostaa rungon. Rungon mukana tuli Canon Power Winder A.
Kamera tuli nopeasti ja osoittautui täysin kuvausta vastaavasti lähes mint -kuntoiseksi.
Kameraa odotellessani netistä löytyi tarinaa tämän kameramallin akilleen kantapäästä: paristokotelon kansi. Kansi menee helposti rikki jolloin kamera on täysin käyttökelvoton ollessaan täyssähköinen runko. Ostamassani kamerassa kansi on kuitenkin (vielä) täysin normaalikuntoinen joten ongelmaa ei ole. Mutta oletettavaa on, että kansi rikkoutuu jossakin vaiheessa jolloin siihen pitää kehittää joku menetelmä sen kiinni pitämiseksi. Netistä löytyy tähänkin vinkkejä.
Kamera käyttää AAA- ja viritin AA -paristoja joten virtalähteiden löytyminen ei ole ongelma. Paristokotelo muodostaa selkeän kummun rungon päähän jolloin ote rungosta on tukeva.
Runko itsessään on aika perusrunko. Säätimiä ei ole muita kuin paristotarkistus, filminherkkyys, käyttökytkin ja suljinajan valinta laukaisunapin lisäksi. Objektiivin tyvessä on myös nappi jota painamalla valotusta korjataan noin 1.5EV:llä, tämä on tarkoitettu taustavalotilanteisiin. Valmistajan tarkoituksen lienee ollut, että kameraa käytetään pääasiassa aukon esivalintaan perustuvana jota varten suljinaikakiekosta löytyy A -kohta. Ei ole kohdallani ongelma, koska yleensäkkin kuvaan aukon esivalintaa käyttämällä.
Kameran tarkennusapu on toteutettu kolmella CCD -kennolla.
Pääpeilin nostamalla näkyy apupeili ja sen kautta CCD -kennot.
Tarkennus perustuu kohteen kontrastin tunnistukseen ja vaikuttaisi toimivan ihan hyvin.
Paristojen tarkistustoiminto käyttää etsimen suljinaikanäyttöä pariston tilan näyttämiseen. Kun virtaa on riittävästi, osoitin on suljinajan 60 yläpuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti