Pimiö

Jo jonkin aikaa on mielessä ollut, että voisi taas piiiitkästä aikaa alkaa puuhastelemaan valokuvien vedostamisen parissa. "Valokuvausurani" alussa vedostelin mustavalkoisia kuvia suurennoskoneella ja noita kuvia on vieläkin kehystettynä lapsuudenkotini seinillä. Mustavalkoiset kuvat eivät oikein oikeastaan ole mun juttu joten värikuvia pitäisi alkaa vedostelemaan jos ylipäätään alan taas siihen hommaan. Oppimiskynnystä on tiedossa, koska en ole värikuvia koskaan suurennoskoneella vedostanut mutta eipä tuo haittaa. Lisäksi vuosien varrella on kehitetty erinäisiä apukeinoja juurikin värien kohdalleen saamiseksi kuviin, joten ei kun tuumasta toimeen.

Ensimmäinen asia mikä pitää vedostushommissa varmistaa, on pimiön saatavuus. Lisäksi, koska tavoitteena on nimenomaan värikuvia vedostella, pimiön tulee olla absoluuttisen pimeä. Mustavalkoisia kuvia vedostettaessa pimiössä voidaan käyttää pimiövaloa, joka on tyypillisesti punaista. Näin siksi, että mustavalkoinen vedostuspaperi ei ole valonherkkää punaiselle valolle. Mutta värikuvissa on tyypillisesti myös punaista väriä joten värivedostuspaperitkin ovat herkkiä punaiselle valolle. Ymmärtääkseni paperit eivät ole valonherkkiä yhdelle tarkasti määritellylle aallonpituudelle, 590nm, joten juuri tuon väristä valoa käyttäviä pimiövaloja olisi periaatteessa mahdollista käyttää. Toisaalta joidenkin vedostuspapereiden kohdalla varoitellaan käyttämästä mitään valoa niitä käsiteltäessä ettei kuviin ilmaantuisi minkään väristä huntua. Pitää tätä pimiövaloasiaa selvitellä kunhan olen päässyt vauhtiin kuvien vedostuksessa...

Mutta se pimiö. Asunnossani ei ole ainuttakaan ikkunatonta huonetta. Sauna/pukeutumistilassa olisi yksi pieni ikkuna ja pari ovea, näiden tekeminen valotiiviiksi olisi mahdollista. Ongelmaksi muodostuu se, että suurennoskoneelle pitäisi aina kantaa jokin pöytä suihkutilaan tai käyttää suurennuskonetta saunan lauteilla. Saunan lauteille sijoitettuna koneen käyttäminen ei ole oikein ergonomista ja laitteiden ja kalusteiden siirtely altistaa ne vioittumiselle vaivasta puhumattakaan.

Toinen mahdollinen paikka suurennoskoneelle olisi työhuone. Tässä huoneessa on yksi ikkuna ja ovi. Ostin pimennysrullaverhon ikkunaan ja asensin sen mahdollisimman lähelle ikkunaa mutta silti sen reunoille näyttää jäävän valovuotoa. Nämä ehkä saisi tilkittyä teippaamalla tms. mutta joka kerta siis pitäisi se tehdä, pysyvästi teipattuna tms. en ikkunaa haluaisi pitää, koska työskentelen leipätyöni parissa samassa huoneessa. Samoin oven reunoista tulee valovuotoa, laitoin ikkunatiivistettä mutta silti jäi vielä joitakin kohtia mistä valo paistaa joten jokin parempi keino oven tilkitsemiseen pitäisi keksiä. Työhuoneesta olisi siis mahdollista tehdä valotiivis, lisäksi etuna sen käyttämiseen pimiönä olisi suurennoskoneen siirtelyn välttäminen. Kolmas potentiaalinen paikka pimiölle voisi olla varasto. Siellä on yksi ikkuna ja ovi sekä kultakalojen talviallas jossa valo. Ikkunan ja oven saisi varmaan tilkittyä valonpitäviksi samoin kuin työhuoneenkin vastaavat ja akvaariosta voisi valon ottaa tilapäisesti aina pois päältä suurennoskonetta käytettäessä.

Nettiä selaillessani tuli kuitenkin vastaan ratkaisu jossa joku oli käyttänyt taimien kasvattamiseen tarkoitettua kasvatustelttaa pimiönä. Näitä on monen kokoisia ja mainosten mukaan teltat ovat valotiiviitä. Näissä teltoissa sisäpuoli on tyypillisesti laminoitu hopean väriseksi ulkopuolen ollessa musta, lisäksi teltoissa on erinäinen määrä läpivientejä tuuletusputkille ja sähköjohdoille.

Pääkaupunkiseudulta löytyi useampikin myyjä joilla olisi telttoja myymälässä paikan päällä. Niinpä siis menin yhteen näistä ja kyselin valonpitävyydestä sekä mahdollisuudesta virittää kangas teltan kehikon päälle väärin päin eli hopeoitu puoli ulospäin ja musta sisään. Myyjä hiukan arpoi mahdollisuutta virittää kangas väärinpäin mutta oli lopulta sitä mieltä, että voisi onnistua mutta vetoketjun kanssa tulisi mahdollisesti tehdä lisävirityksiä. Noissa kun ei ole ketjua jota voisi käyttää kankaan molemmilta puolilta kun yleensä siellä taimien seassa ei ole tarvista oleskella kun teltta on taimikasvatuskäytössä.

Kuten mainittua, telttoja on olemassa monen kokoisia joten pimiökäytössä olevan tulisi olla sen kokoinen, että sinne mahtuisi pöytä suurennoskoneineen sekä tilaa sen käyttämiseen. Toisaalta tilaa jonne teltan voisin pystyttää ei ole rajattomasta (joskin kesällä sen voisi pystyttää ulos jonkin sadesuojan alle) joten päädyin 120x120cm kokoiseen kasvatustelttaan. Tämä mahtuu sekä työhuoneeseen että varastoon joten sijoitukseenkin on pari vaihtoehtoa. Päätin sijoittaa sen ainakin aluksi varastoon, koska kooltaan se kuitenkin veisi jonkin verran tilaa työhuoneesta ja epäilen, että se olisi jatkuvan kiinnostuksen kohteena taloudessamme asustelevien kissojen joukossa.

Teltta oli helpohko koota selkeiden ohjeiden mukaan. Koska kankaassa on hopeoitu pinta toisella puolella, on kangas suhteellisen jäykkää. Näin ollen kankaan kääntäminen väärinpäin ja virittäminen kehikon päälle kesti jonkin aikaa mutta onnistui lopulta. Teltta on jämäkän tuntuinen ja pääosin valotiivis. Joitakin pieniä pistemäisiä valovuotoja sen seinissä oli, samoin jotkin saumat näyttävät vuotavan valoa. Läpivientien ommelten saumoissa oli myös samoin pistemäisiä valopilkkuja. Näistä onneksi selviää helposti laittamalla mustaa teippiä päälle. Suurempi ongelma sen sijaan on teltan oven vetoketju, tästä näyttäisi tulevan pidemmältä matkalta valovuotoa. Tuo valovuoto ei ole mitenkään massiivista vaan lähinnä pieniä pisteitä. Epäselvää on aiheutuuko noista käytännössä ongelmaa mutta pitää yrittää keksiä jokin ratkaisu noiden peittämiseen. Teipata niitä ei oikein voi, koska silloin kulkeminen telttaan estyy. Yksi ratkaisu on myös se, että seinustalle jossa teltan kulkuaukko on, virittelisi valonpitävän kankaan peittämään koko seinän. Myös valojen sammuttaminen varastosta ja akvaariosta sekä työskenteleminen illalla on vaihtoehto valovuotojen estämiseen.

Kasvatusteltan kehikko koottuna varastossa sen paikkaa etsittäessä.

Kasvatusteltta valmiina.

Sisäänkäynti on väljä ja avattavissa yhdellä vetoketjulla.

Vetoketjusta tulee hiukan valovuotoa.

Teltan päällä oleva läpivienti, sähköjohdon voi vetää tästä.

Seinissä on kaksi läpivientiä, tämä isompi. Taustalla myös verkolla peitetty tuuletusaukko jonka saa peitettyä kokonaan valotiiviiksi.

Läpivientien ommelsaumoissa oli valovuotoa mutta ne saa teipattua valotiiviiksi.

Seinissä oli muutama pistemäinen valovuotopiste mutta myös ne sai helposti peitettyä teipillä.

Kevätpuron solinaa

Käytiin maaliskuussa tutustumassa Sipoonkorven kansallispuistoon. Fiskträskin keittokatokselle vievän polun varressa solisi keväinen puro. Filminä Kentmere Pan 400 ja kamerana Hasselblad 903SWC.

Talvimaisemia 01/2025

Talvimaisemia tammikuulta 2025. Kaikki kuvat Hasselblad 903SWC -kameralla Kentmere Pan 400 -filmille, kehite Adox Rodinal.

Minolta CLE & Minolta M-rokkor 40mm F2

Ajatus kinokoon filmiä käyttävästä kamerasta sikisi siis Hasselblad 903SWC -kameran hankinnan myötä. Ajatus on se, että kinokamera voisi olla mittaetsinkamera jolloin kalusto ei olisi liikaa digikameraa vastaava.

Aikaisemmin minulla oli siis Fujin tekemä Hasselblad XPan II -kopio. Se oli mittaetsinkamera ja tykkäsin kyllä sillä kuvailla. Mittaetsinkameroita on valmistanut useampi merkki joista Leica on tunnetuin. Leica -kamerat ovat kyllä hyviä mutta kalliita joten se karsiutui listalta melkeinpä samantein. Muita mittaetsinkameroita valmistaneita merkkejä ovat ainakin Voigtländer, Konica ja Minolta. Venäläiset Leica -kopiot rajasin heti pois laskuista joskin sieltä olisi löytynyt halvalla ehkä jopa käyttökelpoista tavaraa. Voigtländer Bessa -sarjan kamerat eivät jostakin syystä oikein sytyttäneet jolloin vaihtoehdoiksi jäi vain Konica Hexar RF ja Minolta CLE.

Konica Hexar RF -kameraa kehutaan arvioissa oikein päteväksi kameraksi, koska siitä löytyy useampia ominaisuuksia joista Leica M -sarjalaisista ei välttämättä löydy (mm. AV -tila, valotusmittari, valotuksen lukitus, nopeammat suljinajat, sähköinen filminsiirto). Tästä mallista on olemassa ilmeisesti kaksi versiota (uudemmassa versiossa on objektiivin irroitusnapin ympärillä suoja) joista tuoreemmassa on paranneltu mittaetsimen toimintaa/yhteensopivuutta. Konica Hexar RF on täysin sähköinen joten jo se sattuu hajoamaan tai vaatimaan muuta huoltoa, osaavan huollon löytäminen lienee aika mahdotonta. Etsiskelin nimenomaan kameran tuoreempaa versiota mm. eBay:stä mutta hinnat näyttävät olevan reilusta tuhannesta eurosta ylöspäin kunnosta riippuen. Valtaosa myyjistä lisäksi on japanista jolloin hinnan päälle tulee verot.

Minolta CLE on Leica CL -kameran 'perillinen'. Leica CL oli Minoltan ja Leican yhteisprojekti mutta se lopetettiin kun ilmeisesti alkoi syömään muiden Leica M -kameroiden markkinoita. Myöhemmin Minolta julkaisi CLE -mallin joka on kaikin puolin parannettu versio CL -kamerasta. Huhujen mukaan CLE tehtiin myös yhteistyössä Leican kanssa ja tämä näkyy erityisesti kameran kanssa julkaistujen objektiivien kohdalla. Erityisesti Minolta M-rokkor 40mm F2 -objektiivin kerrotaan olevan puhdas Leica Summicron-C 40mm F2 -objektiivin kopio. Tästä objektiivista on myös olemassa kaksi versiota joista jälkimmäisessä on parannettu linsseissä käytettävää pinnoitetta.

CLE -runko on myös sähköinen filminsiirtoa lukuunottamatta. Kamerasta löytyy AV -tila jolloin suljinaika asetetaan sutomaattisesti asetetun aukon mukaan. Kamera lienee ollut melkoinen edelläkävijä aikoinaan, koska siinä valotus mitataan filmin pinnalta AV -tilassa.

Muuten kamera on säädöiltään yksinkertainen. Päältä löytyy salamakenkä sekä valotuksen valitsin ja filminsiirtovipu. Laukaisin sijaitsee valotuksenvalitsimen keskellä ja filminsiirtovivun vieressä on pieni ikkuna kuvalaskurille.

Kameran takaseinässä on pidike filmin laatikon palaselle muistuttamaan miä filmi on ladattuna kamerassa. Sen alla on DIN/ASA lista filminherkkyyksistä.

Kameran etupaneelissa on objektiivin irroituspainike, objektiivin bajoneetti, kameran pääkytkin sekä LED -valo. Pääkytkimestä voidaan kameran päälle laittamisen lisäksi asettaa kamera itselaukaisu -tilaan (10 sek), ja LED -valo palaa kun painetaan pariston tarkistusnappia tai kamera laskee aikaa itselaukaisussa. Etupaneelista löytyvät myös kameran mittaetsimen ikkunat sekä etsin.

Pohjasta löytyvät jalustakierre, luukku kameran paristoille (2kpl LR44), painikkeet pariston testaamiseen ja filmin vapautukseen kelaamista varten sekä filmin kelauskampi.

Kummallinen ominaisuus on se, että kameran valotusmittari ei toimi jos suljinaika asetetaan käsin kameraan. Näin ollen suljinaika pitää ensin mitata AV -tilassa ja asettaa sitten käsin jos manuaalisesti sen haluaa asettaa. AV -tilassa on käytettävissä myös valotuksen korjaus -2...+2 välillä.

Objektiivin kiinnitys on normaali M -bajoneetti joten kaikki esim. Leican valmistamat objektiivit ovat yhteensopivia. Koska kamera on mittaetsinkamera, tarkentaminen ei tapahdu objektiivin läpi vaan kameran yläosan erillistä laitteistoa käyttämällä: etsimessä olevassa tarkennustäplässä näkyy haamukuva kun kuva ei ole tarkka. Kameran ollessa pienikokoinen, joissakin arvioissa on tuotu esille tarkentamisen vaikeus erityisesti pidemmillä polttoväleillä (esim. 90mm) kuvattaessa. Koska en arvele käyttäväni pidemmän polttovälin objektiiveja tässä kamerassa, ja 40mm:n objektiivilla tarkennus näyttäisi olevan kohdallaan, en koe tätä ongelmaksi.

Etsimessä näytetään tarkennustäplän lisäksi 28mm:n, 40mm:n ja 90mm:n rajausmerkit ja ne näkyvät selkeästi. Näistä 28mm:n rajausviivat ovat aina näkyvissä ja 40mm:n ja 90mm:n viivat tuleva näkyvii ko. polttovälin objektiiveja käytettäessä. Etsimen vasemmassa reunassa ovat suljinajat ja punainen piste kertoo valotusmittarin mittaaman arvon.

40mm:n rajausviivat etsimessä on harvinainen ominaisuus, ymmärtääkseni yhdessäkään Leican M -sarjan kamerassa ei niitä ole vaan niistä löytyy 35mm:n tai 50mm:n viivat. Eli jos tässä kamerassa käyttää 35/50mm:n objektiivia, joudutaan kuva-alan peitto arvioimaan etsimessä näkyvän 40mm:n rajausmerkkien perusteella. Ja vastaavasti jos jossakin toisessa mittaetsinkamerassa käytetään 40mm:n objektiivia, joudutaan sen kuva-ala arvioimaan 35/50mm:n rajausviivojen perusteella, kummat nyt sattuvat aktivoitumaankaan kamerassa.

Minolta CLE -kameraa löytyy myynnissä ihan hyvin eBay:stä myyjien ollessa pääosin japanista, ilmeisesti CLE -runko oli suunnattu pääasiassa japanin markkinoille. Hinnat alkavat noin tuhannesta eurosta ylösapäin riippuen siitä onko mukana objektiivia vai ei. Internetistä myytäviä kameroita etsiessäni vastaan tuli ruotsalaisessa kamerahuutokaupassa hyväkuntoinen yksilö. Osallistuin ja pienoisen kisan jälkeen onnistuin saamaan kameran itselleni kohtuuhintaan (korkein tarjous muuten ko. huutokaupassa oli 500 000 ruotsin kruunua vanhasta ruotsin armeijan käytössä olleesta Leica IIIf-rungosta).

Kamera saapui aikoinaan ja oli kuvausta vastaavassa kunnossa. Patterit kameraan ja valotusmittari heräsi henkiin. Mittailin suljinaikojen oikeellisuutta ostamallani suljinaikatesterillä ja ne vastasivat hyvin kahta aivan nopeinta suljinaikaa (1/500 ja 1/1000) lukuunottamatta. Noissa kahdessa virhe on aika suuri joten pitää yrittää, jos mahdollista, välttää noiden käyttämistä kuvattaessa.

Kameran mukana ei tullut objektiivia. Koska kamera käyttää Leican M -bajoneettia objektiivikiinnityksenään, voidaan kamerassa käyttä mitä vaan tätä kiinnitystä käyttävää objektiivia. Kameran julkaisun yhteydessä aikoinaan Minolta julkaisi kolme objektiivia polttoväleiltään 28mm, 40mm ja 90mm. Näitä kaikkia näyttäisi olevan hyvin saatavissa esim. eBay:ssä. 28mm:n objektiivi tosin säännönmukaisesti kärsii valkopilkkutaudista jolloin etummaisen linssi sisäpuolelle muodostuu eri kokoisia valkoisia pilkkuja. Tämä johtuu ilmeisemmin Minoltan käyttämästä liimasta tms. linssien kiinnityksestä. Minolta on aikoinaan korjannut näitä vikoja ilmaiseksi mutta kaikissa vastaan tulleissa myynnissä olevissa Minoltan valmistamissa 28mm:n objektiiveissa näyttää olevan enemmän tai vähemmän pilkkuja näkyvissä. Joidenkin testien perusteella noiden pilkkujen ei pitäisi vaikuttaa kuvaan mutta jos ne hiljakseen lisääntyvät/kasvavat, voivat ne jossakin vaiheessa alkaa vaikuttamaan. Jos vastaan tulisi pilkuton yksilö, pitää vakavasti harkita objektiivin ostamista. 90mm:n objektiiville en näe tarvista. 40mm:n objektiivi on siis selkeä suosikki Minolta CLE -kameraan, koska etsimessä on juuri sille polttovälille näkyvissä rajausviivat. Myös sitä objektiivia on suht. hyvin saatavilla ja kun vastaan tuli Irlantilaisella nettipalstalla myynnissä moitteettoman kuntoinen yksilö, ostin sen kameran kaveriksi. Objektiivin saapuessa havaitsin sen kuvausta vastaavaksi hyväkuntoiseksi yksilöksi. Sen mukana tuli vain molemmat tulpat joten vastavalosuojan ja UV -suodattimen joudun ostamaan toisaalta. Objektiivi ei peitä etsimessä näkymää 40mm:n rajausviivojen alueelta laisinkaan. Aivan etsimen oikeassa alakulmassa on näkyvissä objektiivin yläosa mutta tämä ei siis ole kuva-alalla laisinkaan. Vastavalosuojaa objektiivissa käytettäessä tilanne voi olla eri mutta tuskin silloinkaan kovin massiivista peittoa tapahtuu.

Lisävarusteena kameraan on saatavilla Minoltan valmistama kahva. Kahva on perusmuotoinen muovinen kahva joka parantaa kameran ergonomiaa. Se kuitenkin varaa kameran jalustakierteen eikä kahvassa itsessään näyttäisi olevan jalustakierrettä. eBay:ssä vastaan tuli kahva jonka pohjassa on Arca-Swiss -kiinnityksen urat. Kahva on 3D -tulostettu ja tarkoitettu juurikin Minolta CLE -kameralle. Koska käytän jalustassa ko. kiinnitystä, tilasin kahvan kameran kaveriksi.

Myös kameraan alunperin suunniteltuja salamalaitteita on saatavilla helposti. En kuitenkaan juurikaan salamaa käytä joten sellaisen hankkimista pitää vielä pohdiskella.

FAST Box One

Huutokaupassa sattui silmään filmikameroiden sulkimen testaukseen tarkoitettu laite FAST Box One.

Kyseisellä laitteella voidaan helposti selvittää kuinka tarkkoja kameran suljinajat ovat.

Laite koostuu yhdestä kuutionmuotoisesta muovipalasesta jonka yhdellä reunalla on anturi valon mittaamiseen ja toisella iso on/off -kytkin. Lisäksi yhdessä kulmassa on näyttö josta voidaan lukea laitteen mittaama suljinaika.

Laitteen päällä ja toisella sivulla näkyvän nuolen avulla anturin kohdistaminen on helppoa.

Laitteen pohjassa on paristokotelo jonne menee kaksi AAA -paristoa.

Laitteen käyttäminen on suoraviivaista: asetetaan kamera tasaiselle alustalle, otetaan objektiivi pois jos mahdollista. Avataan kameran filmikotelo jotta suljin näkyy kameran takaa katsottaessa.

Asetetaan mittalaite kameran taakse siten, että laitteen valoanturi on sulkimen kohdalla. Valolähde asetetaan kameran eteen osoittamaan sulkimeen, valolähteenä voi käyttää esim. älypuhelimen salamaa jos sen saa kytkettyä taskulamppumoodiin eli palamaan jatkuvasti. Kytketään mittalaite päälle, asetetaan haluttu suljinnopeus kameraan ja laukaistaan kamera. Nyt laitteen mittaama suljinnopeus näkyy laitteen näytöllä. 

Kannattaa suorittaa muutama mittaus jokaista suljinaikaa kohden jolloin nähdään mahdollinen suljinajan variaatio, muutama aikaisemmin mitattu arvo näkyy myös näytössä jolloin vertaaminen on helppoa.

Jos mitatut ajat ovat lähellä kamerassa asetettua suljinaikaa, kaikki on OK. Jos ajoissa on huomattavia poikkeamia, kannattaa harkita kameran huoltamista (jos mahdollista) tai yrittää muistaa ottaa huomioon virheen suuruus kuvattaessa ja kompensoida sitä (jos mahdollista).

Laite tekee siis sen mitä lupaa. Käyttäminen vaatii pientä harjoittelua aluksi, koska se pitää ensin asettaa mittaustilaan. Tämä tapahtuu laittamalla kameran suljin Bulb -moodiin (aikavalotus), pitämällä kameran sujinta auki ja asettamalla mittalaite sulkimen taakse. Sitten odotetaan, että laitteen näytössä näkyy RDY -teksti. Jos tekstiä ei ilmaannu, siirretään laitetta sulkimen takana jos valo ei osu suoraan laitteen anturin linssiin tai vaihdetaan vahvempaan valolähteeseen.

Ei ole tietoa kuinka laite itsessään on kalibroitu. Mutta sen antamat mittaustulokset näyttävät hyvin vastaavan parin filmikameran asetettuja suljinaikoja joten lienee suhteellisen tarkka.

Kaiken kaikkiaan käyttökelpoinen laite vanhojen filmikameroiden suljinten kunnon testaamiseen. Koska laite on myös hinnaltaan suhteellisen edullinen, suosittelen laitetta jos halutaan selvittää suljinten kuntoa.

BlackBox HOLO

Myytyäni filmivehkeet ja siinä samalla filmiskannerin, tarvitsin jonkinlaisen systeemin millä skannata kuvat. Selvitellessäni tarjontaa, vastaan tuli 3D -tulostettu laite jolle löytyy maskikappaleet sekä kino- että 6x6 -filminegojen kuvaamiseen. Suomestakin löytyisi vastaava mutta siinä ei ole mukana 6x6 negojen skannaamiseen tarvittavaa osaa eikä sitä saa erikseenkään ostettua.

Tilaamani laite on BlackBox HOLO ja laitteen saavuttua, paketista paljastui 3D -tulostettuja putkenpätkiä, negatiivimaskit kino-, 6x6 ja 6x9 -koon negojen skannaamiseen, sarja step-up -renkaita joilla saadaan objektiivi kiinnitettyä laitteeseen, pidike valolähteelle sekä Cinestill -valopaneeli.

Laitteen kokoaminen on helppoa, koska eri osat liitetään toisiinsa bajoneetti -kiinnityksellä lukuun ottamatta kameraa joka kiinnitetään sopivan step-up -renkaan avulla ylimpään osaan ja kiristetään ruuvilla. Samoin valopaneelin pidin kiinnitetään parilla sormiruuvilla kulloinkin käytettävään negatiivimaskiin. Osat tuntuvat jämäkiltä ja kiinnittyvät toisiinsa tukevasti. Tarvittavien putkien määrä riippuu skannattavasta negatiivikoosta sekä käytettävästä objektiivin polttovälistä. Käytän Canon RF 100mm f/2.8 L IS USM -makro-objektiivia ja sopivien osien löytäminen sekä kino- että keskikoon negojen skannaamista varten onnistuu helposti. Cinestill -valopaneelissa on muutama säätö joka vaikuttaa värilämpötilaan.

3D -tulostetut osat vaikuttavat laadukkailta ja yhteensopivuus on täydellinen. Aika näyttää ovatko myös kestäviä, esim. putkia joudun jonkin verran irroittelemaan kun skannaan kino- ja 6x6 -koon kuvia laitteella.

Laitteen käyttäminen negatiivien skannaamiseen on suoraviivaista. Kun sopiva etäisyys negatiiveista on asetettu käytetyn kameran objektiivin mukaiseksi, laitetaan valopaneeli päälle ja siihen halutun värinen valo. Sitten vaan syötetään negatiiviliuskaa skannausmaskin raosta kuva kerrallaan ja kuvataan jokainen ruutu erikseen kameralla.

Paneelissa käytettävä värilämpötila vaikuttaa skannattuun kuvaa joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Toki voi korjata valkotasapainoa kuvankäsittelyssä mutta ylimääräinen vaihehhan se on.

Negatiiveja kameralla skannatessa tallentuvat kuvat luonnollisesti negatiiveina. Tämä ei sinänsä ole ongelma, koska ne saa käännettyä positiiveiksi helposti lähes millä tahansa kuvankäsittelyohjelmalla, lisäksi on olemassa joihinkin ohjelmiin lisäosia jotka tekevät juuri tämän. Myös joissakin kameroissa on valmiina toiminto jolla kuvat voi käntää positiiveiksi jo kamerassa kuvauksen yhteydessä.

Laite on yksinkertainen ja helppokäyttöinen negatiivien skannaamiseen joten voin suositella sitä.