Miten säilyttää Minox filmit kehityksen jälkeen? Koska Minox -filmi on huomattavasti kapeampaa kuin kino- tai keskikoon filmi, niiden säilytys isommille negatiiveille tarkoitetuissa säilytyslehdissä ole järkevää. Minox on tuottanut takavuosina Minox -filmin arkistointiin tarkoitettuja säilytyslehtiä joissa on sopivan levyiset kanavat filmille sekä numerointi ruudun kohdalla. Niiden löytäminen on hankalaa joskin niitä on aika-ajoin tarjolla esim. eBay:ssä.
Netissä tuli vastaan sivusto jossa asia on ratkaistu tekemällä itse Minox -filmeille sopiva säilytyslehti. Sivulta on ladattavissa A4 -kokoinen mallipohja jonka mukaan voidaan tehdä sopivan levyiset kanavat A4 -kokoisen paperin säilytykseen tarkoitettuun läpinäkyvään muovitaskuun.
Ideana on käyttää jotakin laitetta jolla sulatetaan muovitaskuun viivat sopivin välein.
Kokeilin aluksi juotoskolvia. Sillä sai kyllä hyvin sulatettua viivat metallisen viivottimen avulla mutta lämpötila oli liian korkea, koska se sulatti koko muovitaskun läpi jolloin suikaleet irtosivat toisistaan. Vaikka yritin vetää viivoja nopeasti, ehti kolvi aina sulattaa koko muovin läpi. Kolvissani ei ole tehonsäätöä joten tämä piti hylätä. Jos käytössä olisi tehonsäädöllinen versio, kolvi saattaisi hyvin sopia tehtävään.
Kokeilin sitten normaalia tekstiileille tarkoitettua silitysrautaa. Silitysraudassa on tehonsäätö (=lämmönsäätö) ja muutaman kokeilun perusteella sopivaksi osoittautui ko. silitysraudan suurin teho: se sulatti hyvin muovin sulattamatta kuitenkaan molempien kerrosten läpi.
Itse prosessi meni seuraavasti: aluksi leikkasin muovisen asiapaperin säilytykseen tarkoitetun muovilehden toisen reunan (ei kansioreikien puoleisen) auki ja poistin päällimmäisestä muovista reunasta noin sentin levyisen palasen. Sitten asetin verkkosivulta ladatun ja A4 -paperille tulostetun mallin pöydälle ja toisesta reunasta auki leikatun muovilehden sen päälle kohdistaen mallin viivat sopiviin kohtiin muovilehdessä. Tulostetussa mallissa olevan viivan päälle asetin metallisen viivottimen ja vedin silitysraudan kärjellä viivan muoviin. Tämä toistettuun jokaisen mallissa olevan vaakaviivan kohdalla jolloin muovilehteen tuli reilut 20 Minox -filmin levyistä säilytyskanavaa.
Muovin sulattaminen sujui pääosin ongelmitta. Joihinkin kohtiin tuli hiukan isompi sulanut kohta kun silitysrauta oli ko. kohdassa sekunnin murto-osan liian pitkään. Viivan kohdalla vedin silitysrautaa viivoittimen mukaisesti noin sekunnin ajan. Koska olin ennen sulatusta leikannut toisesta muovitaskun pinnasta vapaassa reunassa noin sentin levyisen liuskan pois enkä sulattanut muovia aivan lehden reunaan asti, reunaan jäi osa josta filmiliuska on helppo sujauttaa muoviin sulatettuun kanavaan.
Filmit leikkasin maksimissaan 14-16 ruutua sisältäviksi liuskoiksi jolloin ne täyttävät yhden rivin suojataskussa kokonaan.
Kanavista tuli juuri sopivan levyisiä jolloin niihin sijoitetut filmiliuskat pysyvät hyvin paikoillaan.
Filmissä kuvaruutujen välinen etäisyys kasvaa filmin loppupäätä kohden. Kuvassa alla oikealla alkupään kuvia filmillä, vasemmalla loppupään: musta alue ruutujen välissä selvästi leveämpi loppupään kuvissa. Tämä on normaalia, koska filmi joutuu kulkemaan pidemmän matkan joka kerta filmiä siirrettäessä filmin loppupäätä kohden eikä tätä ole mitenkään kompensoitu kameraa virittäessä. Tämä kannattaa ottaa huomioon liuskoja säilytystaskuun leikatessa, yhdestä liuskasta tuli kohdallani hiukan liian pitkä tämän takia eikä se ihan kokonaan mahtunut säilytystaskun kanavaan.
Kaiken kaikkiaan tämä metodi Minox -filmien arkistointilehtien tekemiseen toimii hyvin eikä ole tarvetta yrittää metsästää alkuperäisiä arkistointilehtiä. Toki jos niitä joskus tulee edullisesti vastaan, voi niitä ostaa ja käyttää filmien arkistointiin.
