Kehitysongelma

Olen kuvaillut kesän/syksyn mittaan useamman rullan Fomapan R 100 -filmiä ja kehittänyt niitä Roba Apposta -kemikaaleilla. Ensimmäiset filmit onnistuivat ongelmitta mutta jossakin vaiheessa alkoi filmeihin ilmestymään kehitysvirhettä.

Ikäänkuin osa kuvasta ei olisi kehittynyt laisinkaan tai vain osittain. Lisäksi filmeissä saattoi olla eri määrä ja eri paikoissa vastaavia kohtia. Samoin eri kehityskerroilla ei näyttänyt olevan mitään yhteistä nimittäjää virheiden paikoissa ja määrissä.

Aprikoin mahtaisiko virhe johtua kehitteen tuoreudesta, lämpötilasta tai tankin kääntelytavasta. Kiinnitin näihin erityisesti huomiota mutta edes täysin tuoreita aineita käyttämällä noilla tekijöillä ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta kehitysten välillä.

Sitten aloin miettimään johtuisiko ongelma käytetyistä kehitysajoista. Filmit olivat kuitenkin kehittyneet hyvin niiltä osin kun noita virheitä ei sattunut ruutuun. Roba Apposta -paketin mukana tulleessa ohjeessa mainitaan, että 4 minuutin valkaisun (Bleach) ja sitä seuraavan huuhtelun sen jälkeen filmin voi ottaa pois tankista ja tarkistaa, onko kuva hävinnyt kokonaan. Ja jos ei ole, valkaisuaikaa voi kasvattaa.

Ongelma tuossa on vaan se, että koska en poista filmiä spiraalilta kesken kehityksen, kehittymättömyyden olisi havainnut vain silloin kun ne sijaitsevat filmin sinä osassa joka on spiraalilla olevassa filmissä uloimpana ja täten nähtävillä tarkasteltaessa. Ja näin ei ollut eli filmiä spiraalilla ollessa ei noita kohtia näkynyt laisinkaan.

Viimeisimmän kahden filmin kohdalla ajtttelin sitten kokeilla olisiko valkaisuajan kasvattamisella 4 minuutista 6 minuuttiin mitään vaikutusta. Kehitysaika  (development) lienee kuitenkin ollut koko ajan oikea, koska kuvat kehittyneet kuitenkin hyvin.

Ja kas, arveluni osuikin oikeaan, koska viimeiseksi kehitetyissä filmeissä ei ollut laisinkaan näitä virheitä.

Canon T90

Ennen Canon EOS -sarjan markkinoille tuloa kuvasin Canonin A-1 -rungolla ja haaveena oli ostaa Canon T90 -runko. No se sitten jäin kun T90 maksoi liikaa ja kun olisi sitten ollut rahaa, Canon julkaisi EOS 650 -rungon jossa oli automaattitarkennus joten siirryin EOS -sarjaan.

Mutta nyt kun olen taas pitkästä aikaa filmille kuvaillut, mieleen hiipi ajatus ostaa tuo silloinen unelmarunko. Ja kas kummaa, eBay:ssa sattui silmään saksasta runko edulliseen hintaan (alle 200eur posteineen) joten nyt minulla on T90 -runko :)

Kameran mukana tuli kaukolaukaisin ja toinen tähyslasi.

Runko on kunnoltaan lähestulkoon mint -kuntoinen.

Kaikki rungon toiminnot näyttäisivät toimivan ongelmitta joten pitää laittaa filmiä koneeseen ja alkaa käyttämään runkoa.

Filmikalusto alkaisi nyt olemaan kasassa, kolme runkoa ja muutama objektiivi niihin saa riittää. Objektiiveja voisi harkita lisää jos kohdalle sattuu hyväkuntoisia edulliseen hintaan. Mutta mitään akuuttia tarvetta ei ole tällä erää.

Filminkehitykseen voisi harkita kehityskoneen ostamista mutta tässäkin pätee samat kuin tuossa yllä: jos tulee hyväkuntoinen edullisesti vastaan mutta mitään akuuttia tarvetta/pakkoa ei ole näköpiirissä.

Canon FD 35-70mm F4 AF

Sattuipa nettiä seletessani vastaan infoa otsikon mukaisesta objektiivista Canonin vanhalle FD -bajoneetille. Kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin Canonin ensimmäinen automaattitarkennuksella varustettu objektiivi! Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että objektiivi on tarkoitettu täysin mekaaniselle FD -järjestelmälle eli mitään elektronisia liitäntöjä ei objektiivin ja kameran välillä ole. HIukan tämän objektiivin jälkeen Canon julkaisi FD -bajoneettia käyttävät T -sarjan kamerat ja muutaman automaattitarkenteisen objektiivin. Näissä oli jo elektroniset liitännät kameran ja objektiivin välillä sekä tarkennus toimi kameran ohjaamana. Nämä puolestaan jäivät aika lyhytikäisiksi kosta aika pian Canon jo julkaisi EOS -sarjan ja sille tarkoitetut EF -bajoneetilliset objektiivit siirtyen kokonaan nykyisinkin käytössä olevan kaltaiseen automaattitarkennustekniikkaan.

Tässä objektiivissa tarkennus toimii objektiivin sivussa olevaa nappia painamalla. Kun sitä painaa, objektiivin etureunassa olevien ikkunoiden kautta välittyy kaksi kuvaa objektiivin sisällä olevalle CCD -kennolle joka tunnistaa milloin kuva on terävä. On siis toimintaperiaatteeltaan samanlainen kuin mittaetsinkameroiden tarkennus, tässä se vaan tehdään elektronisesti. Tarkennus toimii myös vaikka objektiivi ei olisi kamerassa kiinni :D

eBay:ssä tuli vastaan hyväkuntoinen objektiivi halpaan hintaan joten ostin pois. Tälläiset vekottimet kun kiinnostavat jostakin syystä meikäläistä...

Objektiivi saapui ja oli myyjän kuvauksen mukaisessa hyvässä kunnossa.

Optisesti se on 35-70mm F4 -zoomi ja lienee vastaava kuin Canonin FD -järjestelmälle olemassa oleva objektiivi ilman tarkennusmoottoria.

Objektiivin oikeassa reunassa ei ole muuta kuin tiedot polttovälistä ja alempana zoom -vivun 70mm:n pää.

Takaosassa painike paristojen virtatason tarkastamiseen, kytkin äänimerkille kun tarkennus on valmis sekä salpa paristokotelon avaamiseen.

Himmenninsäätö on tavanomaisella paikallaan jääden hiukan ahtaaseen rakoon kun objektiivi on kiinnitettynä kameraan.

Vasemmassa reunassa on tarkennusnappi. Kun nappia painetaan, objektiivi tarkentaa.

Zoomaus tapahtuu objektiivin alaosassa olevaa vipua käyttämällä. Vipu tuntuu objektiivissani mukavan jämäkältä eli asetettu polttoväli pysyy paikoillaan mukavasti.

Objektiivin etureunassa on etäisyysaseteikko. Objektiivia voi pyörittää myös käsin tarkennuksen asettamiseksi mutta kytkentää tarkennusmoottoriin ei saa katkaistua. Näin ollen käsintarkennus on erittäin  raskas joten tuskinpa sitä tulee käytettyä.

Objektiivin edessä näkyvät tarkennuksen käyttämät ikkunat sekä paristokotelo. Virtalähteenä käytetään kahta AA -paristoa.

Kameraan kiinnitettynä objektiivi on melkoinen möhkäle. Objektiivi itsessään painaa 650g ja kuvissa näkyvä yhdistelmä 1.5kg.

Pikaisen testailun perusteella tarkennus näyttäisi toimivan ihan OK. Hidas ja äänekäs se on nykykameroihin verrattuna mutta tekniikka onkin 80 -luvun alkupuolelta ja tosiaankin ensimmäinen objektiivi jossa mokomaa harrastetaan Canonilla.

Kuvanlaadusta ei ole tietoa vielä mutta ei sen mitään parasta L -laatua pitäisi olla. Mutta ajaa asianasa näissä filmihommissa satunaisesti kuivailtaessa.

Lisää objektiivista ja mm. käytetystä tarkennustekniikasta löytyy mm. täältä.

Billnäs

 Käytiin päiväretkellä BIlnäsissä heinäkuun helteillä.

Canon AL-1

Konica FC-1 -rungolla kuvatessa havaitsin ja mieleen tuli elävästi syy miksi siirryin käyttämään automaattitarkenteista kameraa heti kun sellainen tuli saataville: tarkentaminen. Konicassa on kyllä normaali leikkoprisma etsimessä ja sitä käyttämällä kyllä kuvan saa teräväksi mutta aika usein toinen puolikas prismasta on musta/tumma joka luonnollisesti vaikeuttaa tarkennuksen asettamista.

Internetin ihmeellisessä maailmassa tuli sitten vastaan tieto kamerasta jonka Canon on julkaissut vuonna 1982. Tässä kamerassa, vaikka käyttääkin täysin manuaalisia FD -kiinnitteisiä objektiiveja, on etsimessa tarkennuksen avuksi selkeä näyttö joka kertoo milloin kamera on oikein tarkennettu tiettyyn kohtaan. Kamera on mallimerkinnältään AL-1 ja on siis ensimmäinen Canonin valmistama kamera jossa on mitään automaattitarkennukseen liittyvää teknologiaa rakennettuna kameraan itseensä. Kameraa ei kuitenkaan voi sanoa automaattitarkenteiseksi, koska kameraan sopivat objektiivit ovat edelleen FD -bajoneetillisia ollen täysin käsikäyttöisiä: kamera vain kertoo mihin suuntaan objektiivin tarkennusrengasta täytyy kääntää jotta kuvasta saataisiin terävä. Joissakin lähteissä kameraa kutsutaan elektroniseksi mittaetsinkameraksi tarkennussysteeminsä osalta.

Ensimmäinen automaattitarkennukseen viittaavaa teknologiaa sisältävä tuote Canonilta tämä järjestelmäkamera ei kuitenkaan ole. Nimittäin jo vuonna 1981 Canon julkaisi objektiivin, Canon New FD 35-70mm f4 AF, jossa objektiiviin on rakennettu tarkennuksen suorittava moottori. Tämä toimii täysin erillään kemerasta ja tarkennusta varten objektiivissa on oma nappinsa jota painamalla objektiivi tarkentaa. Ja tuotakin ennen automaattitarkennus löytyi Canonilla pokkarikamerasta. Mutta AL-1 on siis ensimmäinen järjestelmäkamerarunko jossa on tarkennukseen liittyvää teknologiaa sisäänrakennettuna. Hetikohta sen julkaisun jälkeen tulivat T80 -runko ja EOS -sarja ja AL-1 -runko jäikin erittäin lyhytikäiseksi Canonin tuotekatalogissa.

Koska omistan jos yhden FD -objektiivin, Canon FD TS 35mm F2.8 S.S.C, ja ebay:sta löytyi lähes mint -kuntoisena mainostettu AL-1 (eikä hintakaan ollut korkea), päätin ostaa rungon. Rungon mukana tuli Canon Power Winder A.

Kamera tuli nopeasti ja osoittautui täysin kuvausta vastaavasti lähes mint -kuntoiseksi.

Kameraa odotellessani netistä löytyi tarinaa tämän kameramallin akilleen kantapäästä: paristokotelon kansi. Kansi menee helposti rikki jolloin kamera on täysin käyttökelvoton ollessaan täyssähköinen runko. Ostamassani kamerassa kansi on kuitenkin (vielä) täysin normaalikuntoinen joten ongelmaa ei ole. Mutta oletettavaa on, että kansi rikkoutuu jossakin vaiheessa jolloin siihen pitää kehittää joku menetelmä sen kiinni pitämiseksi. Netistä löytyy tähänkin vinkkejä.

Kamera käyttää AAA- ja viritin AA -paristoja joten virtalähteiden löytyminen ei ole ongelma. Paristokotelo muodostaa selkeän kummun rungon päähän jolloin ote rungosta on tukeva.

Runko itsessään on aika perusrunko. Säätimiä ei ole muita kuin paristotarkistus, filminherkkyys, käyttökytkin ja suljinajan valinta laukaisunapin lisäksi. Objektiivin tyvessä on myös nappi jota painamalla valotusta korjataan noin 1.5EV:llä, tämä on tarkoitettu taustavalotilanteisiin. Valmistajan tarkoituksen lienee ollut, että kameraa käytetään pääasiassa aukon esivalintaan perustuvana jota varten suljinaikakiekosta löytyy A -kohta. Ei ole kohdallani ongelma, koska yleensäkkin kuvaan aukon esivalintaa käyttämällä.

Kameran tarkennusapu on toteutettu kolmella CCD -kennolla.

Pääpelissa näkyy selviä viivoja/rakoja joista keskellä olevista läpi menevä valo heijastetaan apupeilin avulla CCD -kennoille.

Pääpeilin nostamalla näkyy apupeili ja sen kautta CCD -kennot.

Tarkennus perustuu kohteen kontrastin tunnistukseen ja vaikuttaisi toimivan ihan hyvin.

Etsimessä näkyvät alareunassa tarkennuksen apuvalot ja oikeassa reunassa suljinaikanäyttö.

Etsinkuvan keskellä on haarukka minkä kohdalta tarkennus mitataan.

Etsimen näyttö toimii kun laukaisin on painettu puoleen väliin.

Kun kuva on tarkennettu oikein, näkyvissä on vihreä  pallo.

Kun kuva on epätarkka, näkyvissä on joko oikealle tai vasemmalle osoittava kolmio. Objektiivin tarkennusrengasta täytyy kääntää kolmion osoittamaan suuntaan ja kun kohde on tarkennettu oikein, näkyviin tulee vihreä pallo.

Paristojen tarkistustoiminto käyttää etsimen suljinaikanäyttöä pariston tilan näyttämiseen. Kun virtaa on riittävästi, osoitin on suljinajan 60 yläpuolella.

PhotoPlug

Erästä verkkokauppaa selaillessa tuli vastaan tuote nimeltään PhotoPlug. Kyseessä on kännykän lisälaite jolla voidaan mitata kameran suljinnopeuksia. Koska laite on hinnaltaan edullinen ja kännykkään tarvittava sovellus ilmainen, ajattelin kokeilla ja tarkistaa filmikameroiden suljinnopeuksien oikeellisuutta tämän avulla.

Mikään tarkkuusinstrumentti suljinaikojen mittaamiseenhan tämä ei ole mutta antanee suuntaa-antavasti infoa siitä onko tarvista kameran huollolle. Valmistajan web -sivu löytyy osoitteesta https://www.filmomat.eu/photoplug

Kyseessä on älykännykän 3.5mm:n kuulokeliitäntään laitettavasta lisälaitteesta. Sen toisessa päässä lienee joku valoherkkä diodi tms. jonka avulla mitataan valaisuuden muutoksia.

Laite tarvitsee toimiakseen ilmaisen Shutter-Speed -sovelluksen mobiililaitteeseen. Sovellus itsessään on aika yksinkertainen, aloitusnäytössä on vain kaksi nappia. Suljinnopeusnäyttö tässä on harhaanjohtava, se ei ole interaktiivinen eikä siis tee mitään vaikka siitä yrittäisi suljinnopeutta asettaa.

Laitteen ja sovelluksen käyttö aloitetaan painamalla Measure -nappia aloitusnäytöllä jolloin avautuu yllä oleva näkymä. Tässä näkymässä on vain yksi interaktiivinen osa: keskellä ruutua oleva laukaisupainike.

Laitteen käyttäminen on yksinkertaista:

1. aseta joku valonlähde osoittamaan suoraan kameran linssistä sisälle kameraan
2. avaa kameran takakansi jolloin suljin on näkyvissä
3. käytä kamerassa manuaali -tilaa jolloin aukko ja suljinaika asetetaan itse
4. aseta objektiivissa himmenninaukko suurimmilleen jotta mahdollisimman paljon valoa menisi objektiivin läpi
5. aseta kamerassa suljinaika siihen mitä haluat mitata
6. pidä kännykkää jossa PhotoPlug on kiinni ja sovellus valmiina mittaamaan siten, että PhotoPlug:in anturipää on lähellä suljinta. Varo koskettamasta anturilla mitään osaa sulkimesta jotta suljin ei vaurioituisi
7. paina sovelluksen näytössä laukaisupainiketta
8. nyt sinulla on kolme sekuntia aikaa painaa kameran laukaisinta jolloin kameran suljin laukeaa ja  sovellus mittaa valoisuuden muutoksia. Sovelluksen reunassa kasvaa jana joka kertoo milloin sovellus on mittaamassa.

Kun kolme sekuntia on kulunut ja kameran laukaisinta on käytetty tuon ajan sisällä, sovelluksessa avautuu tämän kaltainen näkymä.

Heti ensimmäiseksi kannattaa valita käytetty suljinnopeus sovelluksen vasemman alakulman valinnasta: klikkaa Deviation from -kohdan vieressä olevaa vaaleaa aluetta jolloin avautuu valinta mistä voit valita käytetyn suljinajan.

Jotta ajan mittaaminen onnistuisi tarkemmin, zoomaa sovelluksen näyttöä kahdella sormella siten, että piirretyssä käyrässä oleva mutkikas kohta täyttää mahdollisimman paljon näytöstä.

Nyt voit vetää kahta sinistä palloa käyttämällä mittausalueen näytöllä olevan käyrän päälle:

1. vedä oikeanpuoleista palloa niin pitkälle oikealle, että sen osoittama kohta on piirretyssä käyrässä olevan toisen terävän piikin alkukohdassa
2. vedä vasemmanpuoleista palloa käyrässä olevan ensimmäisen piikin alkukohtaan

Nyt voit lukea mitatun ajan sovelluksessa käyrän alapuolella kohdasta Time. Sovellus näyttää lisäksi tarvittavan korjauksen määrän jos mitattu aika poikkeaa käytetystä suljinajasta.

Käytännössä mittauskohtien asettaminen oikeaan kohtaan voi olla ajoittain hankalaa mutta suuntaa-antavan arvion todellisesta suljinajasta tällä menetelmällä saa.

Mitattuja arvoja voidaan myös tallentaa myöhäisempää tarkastelua varten painamalla Save data -kohdassa. Sovelluksen alkunäytöllä on nappi Camera Manager joka klikkaamalla avautuu näyttö, jossa sovellukseen voidaan määritellä kameroita joiden mittausarvoja tallennetaan. Eli jos haluat tallentaa arvoja, lisää ensin käytetty kamera sovellukseen jolloin mittaamisen jälkeen voit tallentaa arvot kamerakohtaisesti. Kun Save Data -nappia mittaustulosnäytöllä klikkaa, esitetään ensin varmistuskysymys tietojen tallentamisesta.

Sitten näytetään luettelo sovellukseen tallennetuista kameroista joista valitaan haluttu.

Kamerakohtaisia tallennettuja arvoja pääsee tutkimaan sovelluksen aloitusnäytöllä Camera Manager -kohdassa klikkaamalla ja valitsemalla halutun kameran. Sovellus näyttää arvon joka oli asetettuna kamerassa, mitatun arvon sekä tarvittavan korjauksen määrän.

Tallennettuja kameroita ja arvoja ei voi mitenkään poistaa sovelluksesta muuten kuin poistamalla sovellus kokonaan puhelimesta ja asentamalla uudelleen. Arvoja voi päivittää mittaamalla uudelleen ja tallentamalla halutulle kameralle jolloin uusi mitattu arvo ylikirjoittaa aikaisemman tallennetun arvon.

Yhteenvetona voisi sanoa, että PhotoPlug toimii hyvin kunhan vaan hoksaa miten sovellusta käytetään. Mutta koska itse mittaaminen tapahtuu käsipelillä piirretyn käyrän päälle mittauskohta asettamalla, kovin tieteellisen tarkka väline suljinaikojen mittaamiseen se ei ole. Antaa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen käyttäjälle siitä, ovatko kameran suljinajat edes suurinpiirtein sitä mitä niiden pitäisi olla.

Kaksi köngästä Kainuusta

Hepoköngäs

Puolangan Hepokönkäässä oli heinäkuussa vettä ihan mukavasti huolimatta pitkästä sateettomasta jaksosta...

Komulanköngäs

Hyrynsalmella sijaitseva Komulanköngäs oli minulle uusi tuttavuus.

Kaksi mukavan kokoista putousta joista toisen päällä vanha entisöity mylly.

Roba Apposta -kehitys

 Roba Apposta -kehite toimii oikein hyvin Fomapan R100 -filmin kanssa.

Kehite purkissa. Lab-BOX:in lämpömittari ei ole kovinkaan tarkka... :(

Robo Apposta -prosessin mustavalkoisen diafilmin kehitys vaatii välivalotuksen.