24.2.2021

Fujifilm TX-2

Filmikuvausharrastukseni saavutti pisteen jossa aloin miettimään mitä ja millä kalustossa oikeastaan filmikuvia haluan ottaa. Ostin viime vuonna Canon EOS3 filmirungon ja olen sillä jonkin verran filmiä kuvannutkin. Mutta ongelma tuon kassa on se, että periaatteessa se on sama kuin jos käyttäisi digirunkoa kuvien ottamiseen. Toki media on eri mutta kuvakoko, objektiivit jne. ovat verrannollisia käyttämääni digikameraan.

Olen ollut kiinnostunut panoraamakuvista jo pidemmän aikaa. Hommasin joitakin vuosia sitten Canon TS-E 17mm -objektiivin ajatuksella, että sitä käyttämällä voisin saada otettua helposti panoraamakuvia (hyväksikäyttäen objektiivin Shift -toimintoa ottamalla kaksi/kolme kuvaa ja liittämällä kuvat kuvankäsittelyssä yhteen panoraamaksi). Tämä toimii oikein hyvin mutta koska objektiivi on aika isokokoinen ja painava, ja panoraamien kuvaaminen kuvia yhdistelemällä vaatii aina jalustan, eipä sitä ole juurikaan sitten tullut mukana kannettua.

Netissä surffaillessani satuin sivulle jossa oli esittelyssä filmiä käyttävä mittaetsinkamera Hasselblad:in tekemänä. Päässä napsahti ja lamppu syttyi päälaen pälvikaljun päällä hoksatessani, että tuossahan on filmi- ja panoraamakuvauksen täydellisesti yhdistävä vempele. Asiaan syventyessäni selvisi, että Hasselblad on vuonna 1998 julkaissut XPan -kameran, jolla voidaan ottaa 35mm:n kinofilmille sekä normaaleja 24x36mm:n kokoisia kuvia että 24x65mm:n kokoisia panoraamakuvia. Ja vieläpa sekaisin samalle filmirullalle filmiä välillä vaihtamatta! Vuonna 2003 Hasselblad julkaisi kamerasta hiukan päivitetymmän version, XPan2:n. Jälkimmäisen mallin valmistus päättyi vuonna 2006 joten näitä kameroita ei enää saa uutena mistään. eBay on ystäväsi näissäkin asioissa ja siellä näitä kameroita hakiessani tipahdin maan pinnalle aika äkkiä ja kovaa. Kameroita kyllä löytyy mutta pääsääntöisesti ovat A) kalliita ja B) aika rujon/paljon käytetyn näköisiä. Yhdistettynä em. kohdat A ja B jalostui ajatus, että mahtavatko olla hintansa arvoisia.

Lisää noista kameroista tietoa hakiessani kävi kuitenkin ilmi, että käytön jäljet kameran pinnassa ovat paremminkin ominaisuus kuin vika. Kamera on ilmeisesti tehty materiaalista (titaani-alumiini?) jossa maali ei oikein hyvin pysy jolloin vähänkin käytetyt kamerat voivat pinnoiltaan olla aika paljon käytetyn näköisiä. OK, pinnan rumuus ei haittaa jos kamera vaan muuten toimii. Eli sitten jääkin vielä kohta A eli hinta. Koska kamerassa lukee nimi Hasselblad, tällä on väistämättä vaikutusta kameran hintatasoon ja se vaikutus ei ole laskeva. Lisäksi koska molempia malleja (Xpan ja XPan2) on ilmeisesti tehty lukumäärällisesti aika vähän, on tälläkin vaikutusta hintatasoon. Ja lopuksi koska mitään vastaavaa ei ole muilta valmistajilta tarjolla, ei hintakilpailuakaan ole. Uudempaa XPan2 -mallia näyttäisi olevan myynnissä aika vähän ja ne harvat ovat todella arvokkaita.

Tiedon etsiskelyn ohessa alkoi kuitenkin käymään ilmi, että nuo kamerat ovatkin ilmeisesti Fujin tekemiä ja Hasselblad on vain brandännyt merkillään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa myytävät kamerat. Muualla noita myydään Fujifilm TX-1 ja TX-2 -malleina. Kaikki nämä, sekä Hasselblad XPan/XPan2 että Fujifilm TX-1/TX-2, on valmistanut Fuji ja mallit ovat täysin toisiaan toiminnoiltaan vastaavia (eli XPan = TX-1 ja XPan2 = TX-2). Ilmeisesti ainoa erottava tekijä noissa, valmistajan nimen ja mallimerkinnän lisäksi, on kamerarungon/objektiivien väri. Hasselblad -merkillä kamerat ja objektiivit ovat mustia kun taas Fijifilm:nä voivat olla myös vaaleampia. Fujifilm -merkkisinä nuo kamerat ovat jonkin verran halvempia kuin Hasselblad:in nimellä varustettuna joten aloinkin etsiskelemään josko tuota uudempaa TX-2 -mallia löytyisi siedettävällä hinnalla. Fujifilm merkkisinä näyttää samoin olevan uudempaa mallia vähemmän liikenteessä mutta onnistuin kuitenkin löytämään erittäin hyväkuntoisen ja vähän käytetyn yksilön ruotsalaiselta myyntisivustolta. Ei se edelleenkään ollut halpa mutta on mint -kuntoinen ja vähän kuvattu sekä halvempi kuin vastaava Hasselblad:in nimellä varustettuna.

Näihin kameroihin on saatavilla kolme eri objektiivia:
- 30mm f/5.6
- 45mm f/4
- 90mm f/4

Koska panoraamoja otettaessa kuva-ala on melkein kaksi kertaa normaalin kinokoon kokoinen, vaakasuuntaset 35mm:n polttovälivastaavuudet panoraamakuvissa ovat noin 17mm, 24mm ja 50mm.

30mm:n objektiivi vaatii erillisen etsimen kuvan rajaamiseen, koska kameroissa oleva mittaetsin sisältää rajausviivat vain 45mm:n ja 90mm:n objektiiveille. Tarkennus kuitenkin pitää tehdä käyttäen kameran mittaetsintä. 30mm:n objektiivi on huomattavan arvokas jos sellaisen ylipäätään onnistuu myynnissä jostakin löytämään.

Ostamassani kamerassa on 45mm:n objektiivi.

Koska objektiivien piirtoympyrän tulee olla laaja panoraamakuvia varten, objektiivit vinjetoivat helposti. Ongelma tämä on lähinnä 30mm:n kanssa sekä 45mm:sessä jos objektiivia ei himmennetä. Vinjetointia korjaamaan Hasselblad/Fujifilm on kehittänyt harmaasuodattimen joka on reunoiltaan kirkas (ns. Center Filter ND-2X). Ideana tässä on se, että suodatin tummentaa kuva-alaa keskeltä vinjetoinnin tummentaessa reunoilta jolloin kuva saa kauttaaltaan saman verran valoa ja vinjetointi häviää kuvasta.

Ostamani kameran mukana tuli objektiivin säilyttämistä varten muovinen kotelo.

Takakannessa on LCD -näyttö.

Kameran päällä on pieni LCD -näyttö josta käy ilmi jäljellä olevien kuvien määrä filmille. Kuvalaskuri osaa ottaa huomioon kuvakokoasetuksen ja päivittyy aina oikeaksi.

Kamerassa on pieni kahva joka parantaa otetta kamerasta. Objektiivin päällä näkyy mittaetsimen ja etsimen ikkunat.

Kuvakokovalitsin normaali -asennossa.

Ja panoraama -asennossa.

Panoraama -asennossa ollessan yläosan LCD -näytössä näkyy P -merkki. Huomaa myös valitsimen P -merkintä.

Kameran takakansi avattuna ja suljin panoraama -asennossa.

Sulkimen verhot tulevat näkyviin kun kuvakokovalitsin on normaali -asennossa (ylhäällä).

Kamera on vain hiukan Canon EOS3 -runkoa suurempi.

Kameran mukana tuli Center Filter ND-2X jolla korjataan vinjetointia.

Kameran etsimessä näkyvät rajausviivat jotka muuttuvat sen mukaan kumpi kuvakoko on käytössä. Niiden keskellä on mittaetsimen tarkennusruutu sekä alareunassa valitun valotusajan ja yli/alivalotuksen osoittavat näytöt.

Kameran kuvalaskuri näyttä arvoa 59 joka tarkoittaa 590 laukaisua. Eli kamera on käytännössä uusi ja onkin ulkoiselta kunnoltaan mint -kuntoinen :)

Nyt pitää vaan ladata kameraan filmiä ja alkaa opettelemaan panoraamakuvien ottamista sillä. Muiden kokemusten mukaan siinä on jonkinasteinen kynnys, koska kuva pitää osata rajata jo kuvanottohetkellä...

17.2.2021

LAB-BOX

Olen nähnyt mainintoja ja kuvia LAB-BOX -filminkehityslaatikosta netissä filminkehityssivuja surffaillesani. Kyseessä on siis laatikko jossa voidaan kehittää 135- tai 120 -koon filmejä yksi kerrallaan. Filmi voidaan kelata spiraalille ja kehittää päivänvalossa eli ei tarvita pimiötä/pimiöpussia laisinkaan. Mikään uusi keksintö tälläinen kehityslaatikko ei ole, Agfa taisi valmistaa vastaavan muutaman kymmenen vuotta sitten mutta tuotanto on lopetettu jo ajat sitten.

Kameralaukussa sattui sitten silmään myynti-ilmoitus jossa myytiin käyttämätöntä LAB-BOX:ia muutaman lisätarvikkeen kera (filmin pyörityskampi ja ulosvedin). Kun samalla LAB-BOX:n valmistaja (ars-imago) toi siihen saataville kannen jossa on ajastin ja lämpömittari, päätin siirtyä käyttämään LAB-BOX:ia filminkehityksessä. Aiemmin käyttämässäni Patersonin tankissa ja Hewes:in spiraaleissa ei ole mitään vikaa mutta kahden filmin kuvaamiseen menee minulla ainakin toistaiseksi aika pitkä aika jolloin toinen kuvattu filmi voi joutua olemaan kehittämättä hyvinkin pitkän aikaa. Yhtä filmiä en ole viitsinyt Patersonilla alkaa kehittämään joten LAB-BOX on tässä mielessä kätevämpi.

Laitteen osat ja koostumus

LAB-BOX koostuu muovisesta laatikosta. Kansi on toisesta reunastaan viistottu ja laatikon reunaan jää rako josta kemikaalit kaadetaan/poistetaan.

Kemikaalien kaatamiseen käytettävä rako kannen ja laatikon välissä.

Kannen saa helposti irti. Siinä on klipsit joiden avulla se pysyy kuitenkin tukevasti kiinni eli vaaraa sen avautumiseen kesken kehitysprosessin ei normaalitilanteessa ole.

Laatikon sisällä ovat irroitettavat filmispiraali ja filmin ohjain. Spiraalin kiertämiseen käytettävä kampi on irroitettava ennen kuin spiraalin saa poistettua laatikosta. Kampi on lisävaruste ja ostettava erikseen. Laatikon mukana tulee nuppimainen kiekko jolla spiraalia voi pyörittää.

LAB-BOX on itse asiassa kaksiosainen. Kuvassa vasemmalla oleva osa on vaihdettavissa ja tätä kirjoitettaessa tarjolla on osat 135- ja 120 -filmejä varten. Oikealla näkyvä laatikon osa on molemmille filmityypeille sama. Harmaa filminohjaimen rako voidaan asettaa sen levyiseksi kumpaa filmiä milloinkin ollaan kehittämässä. En kuvaa 120 -filmiä joten minulla ei ole kokemusta ko. laatikon käytöstä/toimivuudesta.

135 -filmin pää on filmikasetissa teipillä kiinni. Kun filmiä kehitetään, pitää filmi katkaista kun sitä ollaan kelaamassa spiraalille. LAB-BOX:n 135 -filmille tarkoitetussa osassa on leikkuri tätä varten. Kuvassa alempana näkyvä harmaa nuppi liikkuu ylös/alas ja käyttää laatikon sisään rakennettua leikkuria.

Tässä kuvassa leikkurin terä näkyy yläasennossaan. Filmi pitää pujottaa leikkurin terän vieressä olevien metallisten tankojen alitse, muuten filmin leikkaaminen terällä ei onnistu.

Lisäosana myytävä kolme ajastinta ja lämpömittarin sisältävä kansi näkyy tässä. Ostin tämän, koska lämpötilan seuranta C-41 prosessin vaativia filmejä kehitettäessä on tärkeää ja koska kannessa on kolme ajastinta joihin voi ohjelmoida eri kehitysvaiheiden pituudet. Olen käyttänyt kännykkäsovellusta kehitysaikojen asettamiseen/seuraamiseen mutta koen tuon hankalaksi käyttää kun pitää kehityspurkkia heilutella ja samalla seurata sovelluksen aikalaskuria. Nyt ajan näkee suoraan kun filmiä laatikossa pyörittelee. Lämpömittarin anturille on laatikon sivuseinässä oma kolonsa. Lämpömittari vain mittaa ja näyttää laatikossa olevan nesteen lämpötilan, siinä ei ole lämmitintä jolla nesteen lämpötilan voisi pitää haluttuna.

Ajastimen ja lämpömittarin sisältävä kansi siis korvaa LAB-BOX:n mukana tulevan kannen. Elektroniikkaa sisältävä osa ei liene vesitiivis, koska kannen alapinnassa on tarra jossa kehoitetaan olemaan upottamatta kantta veteen.

LAB-BOX:n käyttäminen filmin kehittämiseen

Alla kuvattuna miten filmin lataaminen LAB-BOX -laatikkoon tapahtuu. Kuvissa (ensimmäistä kuvaa lukuun ottamatta) näkyvä filmi on harjoittelufilmi (kehitetty kuvaamaton filmi), luonnollisesti kaikki muut vaiheet neljännestä kuvasta eteenpäin pitää tehdä LAB-BOX:n kansi paikoillaan.

35mm:n filmille on oma kolonsa. Filmin pää tulee pujottaa leikkurin metallisten tankojen alitse. Jos filmi on niiden päällä, leikkuri ei saa leikattua filmiä, koska se liikkuu ylöspäin leikkurin terän päällä. Filmin pää tulee leikata tasaiseksi ennen kuin se voidaan kelata spiraalille. Sen voi leikata saksilla ennen kuin filmi sijoitetaan LAB-BOX:iin tai sitten käyttäen LAB-BOX:n leikkuria kuten kuvassa yllä.

Kun filmin pää on leikattu tasaiseksi ja pujotettu leikkurin metallitankojen alitse, kiinnitetään spiraalin keskitangossa toisesta päästään kiinni oleva filminvedin filmin päähän. Kiinnitysklipsi tulisi yrittää saada mahdollisimman keskelle filmiä jotta se vetäisi filmin suorana filminohjaimeen (kuvassa harmaa osa) ja spiraaliin.

Kun klipsi on kiinni filmin päässä, kierretään spiraalia hitaasti niin, että se kelaa filminvetimestä löysät pois. Kun tämä on tehty, jatketaan kiertämistä niin, että filmi alkaa liikkua filminohjaimeen. Tarkistetaan, että filmi menee ohjaimeen hyvin ja muuttuu hiukan kaarella olevaksi (ohjaimen rako on hiukan filmin leveyttä kapeampi). Kun filmi näyttää lähtevän menemään ohjaimeen hyvin, laitetaan LAB-BOX:n kansi paikoilleen.

Seuraavat vaiheet tapahtuvat laatikon kannen alla eivätkä ole näkyvissä.

Jatketaan filmin kelaamista hitaasti jolloin filminvedin kiertyy spiraalin keskitangon ympärille filmin kulkiessa ohjaimen urassa.

Kelataan hitaasti filmiä jolloin se asettuu spiraalin uriin automaattisesti.

Kun filmi ei enää kelaudu, on saavutettu filmin pää. Koska pää on kiinni teipillä filmipurkin tangossa, käytetään LAB-BOX:n filmileikkuria filmin pään irti leikkaamiseen filmipurkista. Jos filmi oli leikkurin metallitankojen päällä, ei filmiä saada leikattua leikkurilla ja filmin kehittäminen LAB-BOX:lla ei onnistu. Tässä tilanteessa ainoa keino on mennä pimiöön LAB-BOX:n kanssa (tai jos käytettävissä on pimiöpussi, laittaa LAB-BOX kokonaisuudessaan sinne), poistaa kansi ja kelata filmi käsin takaisin filmipurkkiin ja aloittaa alusta.

Kun filmi on leikattu, jatketaan spiraalin kiertämistä muutaman kierroksen ajan jolloin koko filmi tulee kelattua spiraalin uriin.

Nyt filmi on valmiina kehitettäväksi eli seuraavaksi käynnistettäisiin kello ja kaadettaisiin kehitysliuos purkkiin.

LAB-BOX voidaan täyttää kemioilla joko noin puolilleen (300ml) tai kokonaan (490ml).
Jos kemioita kaadetaan laatikkoon vain puolilleen, filmiä kehitettäessä spiraalia pitää pyörittää koko ajan laatikossa olevassa liuoksessa (koska liuos ei peitä koko spiraalia). Jos puolestaan kemioilla täytetään koko laatikko, ei filmiä tarvitse pyörittää jatkuvasti vaan tietyn ajan tietyin välein.

Skanneri tuli taloon: Epson Perfection Pro V850

Filmikuvien skannaaminen kuvaamalla onnistuu helposti ja nopeasti. Lisäksi skannattujen kuvien käsittely/muuntaminen positiiviksi onnistuu samoin kyllä kuvankäsittelyohjelmistoilla. Mutta työlästä se on: jokainen kuva pitää erikseen käsitellä/kääntää ennen kuin siitä pääsee näkemään onko säilyttämisen/jatkojalostamisen arvoinen. Toki koko filmin voi kuvata kerralla pinnakkaiseksi ensin valopöydällä mutta silti säätämiseen kuluu aikaa ja vaivaa. Aikaa ja vaivaa voi tietenkin pienentää tekemällä perussäädöt makrolla tms. automaatiolla kuvankäsittelyohjelmassa.

Aloin sitten em. seikkojen takia pohtimaan skannerin hankintaa. Asetin laitteelle seuraavat vaatimukset:
- voitava skannata useampia kuvia kerralla automaattisesti/itsenäisesti jolloin jokaista kuvaa ei tarvitse erikseen säätää
- oltava pölynpoisto ja kuvan parannustoiminnot skannaussoftassa
- voitava skannata normaaleja 35mm:n negatiivejä suurempia negatiivejä

Em. vaatimukset täyttäviä skannereita on aika vähän markkinoilla, lähinnä johtuen tuosta viimeisestä vaatimuksesta. Viimeinen vaatimus kohdallani on tärkeä, koska olen kiinnostunut panoraamakuvista ja niiden negatiivit ovat leveämpiä kuin normaalit 35mm:n kuvien 24x36mm negatiivit. Lisäksi näyttää siltä, että skannereiden kehitys on pikkuhiljaa päättymässä sillä kovin tuoreita malleja ei tunnu olevan tarjolla. Filmiskannereita on kehitetty ja tuotu uusiakin malleja jonkun viime vuoden sisällä mutta nämä eivät pääsääntöisesti kykene skannamaan noita isompia negatiivikokoja. Joku 120 -koon skannaamisen hallitseva filmiskanneri olisi saatavilla mutta hintaa näyttää olevan nelinumeroinen luku joka on likaa kohdallani. Käytettynä saisi eBay:stä ostettua laadukkaitakin filmiskannereita suhteellisen edullisesti mutta nuo ovat luultavasti kuvalaboratorioiden käytettyjä laitteita joten niiden kunto ja huollettavuus voi olla kyseenalaista.

Eli vaihtoehdoksi jäi tasoskannerin hankinta. Näitäkin on markkinoilla vain muutamaa merkkiä ja näistäkin oikeastaan vain yksi (Epson) jota mainostetaan nimenomaan kuvamateriaalien skannaamiseen tarkoitetuksi. Canonilla on ollut tasoskanneri joka kykenee filmien skannaamiseen mutta tätä ei enää ole saatavilla. Näin ollen päädyin sitten malliin Epson Perfection V850 Pro. Tässä mallissa täyttyvät kaikki nuo edellä mainitsemani vaatimukset. Laitteen mukana tulee kaksi settiä kuvapitimiä jolloin bulkkiskannausta suoritettaessa toiseen pitimeen voi ladata materiaalia sillä aikaa kun toisessa olevia skannataan. 35mm:n pitimissä on myös lasi mukana jolloin negatiivin saa tasaiseksi skannauksen ajaksi. Negatiivipitimien korkeutta voi säätää jolloin skannerin tarkennus saadaan kohdalleen varmasti.