LAB-BOX

Olen nähnyt mainintoja ja kuvia LAB-BOX -filminkehityslaatikosta netissä filminkehityssivuja surffaillesani. Kyseessä on siis laatikko jossa voidaan kehittää 135- tai 120 -koon filmejä yksi kerrallaan. Filmi voidaan kelata spiraalille ja kehittää päivänvalossa eli ei tarvita pimiötä/pimiöpussia laisinkaan. Mikään uusi keksintö tälläinen kehityslaatikko ei ole, Agfa taisi valmistaa vastaavan muutaman kymmenen vuotta sitten mutta tuotanto on lopetettu jo ajat sitten.

Kameralaukussa sattui sitten silmään myynti-ilmoitus jossa myytiin käyttämätöntä LAB-BOX:ia muutaman lisätarvikkeen kera (filmin pyörityskampi ja ulosvedin). Kun samalla LAB-BOX:n valmistaja (ars-imago) toi siihen saataville kannen jossa on ajastin ja lämpömittari, päätin siirtyä käyttämään LAB-BOX:ia filminkehityksessä. Aiemmin käyttämässäni Patersonin tankissa ja Hewes:in spiraaleissa ei ole mitään vikaa mutta kahden filmin kuvaamiseen menee minulla ainakin toistaiseksi aika pitkä aika jolloin toinen kuvattu filmi voi joutua olemaan kehittämättä hyvinkin pitkän aikaa. Yhtä filmiä en ole viitsinyt Patersonilla alkaa kehittämään joten LAB-BOX on tässä mielessä kätevämpi.

Laitteen osat ja koostumus

LAB-BOX koostuu muovisesta laatikosta. Kansi on toisesta reunastaan viistottu ja laatikon reunaan jää rako josta kemikaalit kaadetaan/poistetaan.

Kemikaalien kaatamiseen käytettävä rako kannen ja laatikon välissä.

Kannen saa helposti irti. Siinä on klipsit joiden avulla se pysyy kuitenkin tukevasti kiinni eli vaaraa sen avautumiseen kesken kehitysprosessin ei normaalitilanteessa ole.

Laatikon sisällä ovat irroitettavat filmispiraali ja filmin ohjain. Spiraalin kiertämiseen käytettävä kampi on irroitettava ennen kuin spiraalin saa poistettua laatikosta. Kampi on lisävaruste ja ostettava erikseen. Laatikon mukana tulee nuppimainen kiekko jolla spiraalia voi pyörittää.

LAB-BOX on itse asiassa kaksiosainen. Kuvassa vasemmalla oleva osa on vaihdettavissa ja tätä kirjoitettaessa tarjolla on osat 135- ja 120 -filmejä varten. Oikealla näkyvä laatikon osa on molemmille filmityypeille sama. Harmaa filminohjaimen rako voidaan asettaa sen levyiseksi kumpaa filmiä milloinkin ollaan kehittämässä. En kuvaa 120 -filmiä joten minulla ei ole kokemusta ko. laatikon käytöstä/toimivuudesta.

135 -filmin pää on filmikasetissa teipillä kiinni. Kun filmiä kehitetään, pitää filmi katkaista kun sitä ollaan kelaamassa spiraalille. LAB-BOX:n 135 -filmille tarkoitetussa osassa on leikkuri tätä varten. Kuvassa alempana näkyvä harmaa nuppi liikkuu ylös/alas ja käyttää laatikon sisään rakennettua leikkuria.

Tässä kuvassa leikkurin terä näkyy yläasennossaan. Filmi pitää pujottaa leikkurin terän vieressä olevien metallisten tankojen alitse, muuten filmin leikkaaminen terällä ei onnistu.

Lisäosana myytävä kolme ajastinta ja lämpömittarin sisältävä kansi näkyy tässä. Ostin tämän, koska lämpötilan seuranta C-41 prosessin vaativia filmejä kehitettäessä on tärkeää ja koska kannessa on kolme ajastinta joihin voi ohjelmoida eri kehitysvaiheiden pituudet. Olen käyttänyt kännykkäsovellusta kehitysaikojen asettamiseen/seuraamiseen mutta koen tuon hankalaksi käyttää kun pitää kehityspurkkia heilutella ja samalla seurata sovelluksen aikalaskuria. Nyt ajan näkee suoraan kun filmiä laatikossa pyörittelee. Lämpömittarin anturille on laatikon sivuseinässä oma kolonsa. Lämpömittari vain mittaa ja näyttää laatikossa olevan nesteen lämpötilan, siinä ei ole lämmitintä jolla nesteen lämpötilan voisi pitää haluttuna.

Ajastimen ja lämpömittarin sisältävä kansi siis korvaa LAB-BOX:n mukana tulevan kannen. Elektroniikkaa sisältävä osa ei liene vesitiivis, koska kannen alapinnassa on tarra jossa kehoitetaan olemaan upottamatta kantta veteen.

LAB-BOX:n käyttäminen filmin kehittämiseen

Alla kuvattuna miten filmin lataaminen LAB-BOX -laatikkoon tapahtuu. Kuvissa (ensimmäistä kuvaa lukuun ottamatta) näkyvä filmi on harjoittelufilmi (kehitetty kuvaamaton filmi), luonnollisesti kaikki muut vaiheet neljännestä kuvasta eteenpäin pitää tehdä LAB-BOX:n kansi paikoillaan.

35mm:n filmille on oma kolonsa. Filmin pää tulee pujottaa leikkurin metallisten tankojen alitse. Jos filmi on niiden päällä, leikkuri ei saa leikattua filmiä, koska se liikkuu ylöspäin leikkurin terän päällä. Filmin pää tulee leikata tasaiseksi ennen kuin se voidaan kelata spiraalille. Sen voi leikata saksilla ennen kuin filmi sijoitetaan LAB-BOX:iin tai sitten käyttäen LAB-BOX:n leikkuria kuten kuvassa yllä.

Kun filmin pää on leikattu tasaiseksi ja pujotettu leikkurin metallitankojen alitse, kiinnitetään spiraalin keskitangossa toisesta päästään kiinni oleva filminvedin filmin päähän. Kiinnitysklipsi tulisi yrittää saada mahdollisimman keskelle filmiä jotta se vetäisi filmin suorana filminohjaimeen (kuvassa harmaa osa) ja spiraaliin.

Kun klipsi on kiinni filmin päässä, kierretään spiraalia hitaasti niin, että se kelaa filminvetimestä löysät pois. Kun tämä on tehty, jatketaan kiertämistä niin, että filmi alkaa liikkua filminohjaimeen. Tarkistetaan, että filmi menee ohjaimeen hyvin ja muuttuu hiukan kaarella olevaksi (ohjaimen rako on hiukan filmin leveyttä kapeampi). Kun filmi näyttää lähtevän menemään ohjaimeen hyvin, laitetaan LAB-BOX:n kansi paikoilleen.

Seuraavat vaiheet tapahtuvat laatikon kannen alla eivätkä ole näkyvissä.

Jatketaan filmin kelaamista hitaasti jolloin filminvedin kiertyy spiraalin keskitangon ympärille filmin kulkiessa ohjaimen urassa.

Kelataan hitaasti filmiä jolloin se asettuu spiraalin uriin automaattisesti.

Kun filmi ei enää kelaudu, on saavutettu filmin pää. Koska pää on kiinni teipillä filmipurkin tangossa, käytetään LAB-BOX:n filmileikkuria filmin pään irti leikkaamiseen filmipurkista. Jos filmi oli leikkurin metallitankojen päällä, ei filmiä saada leikattua leikkurilla ja filmin kehittäminen LAB-BOX:lla ei onnistu. Tässä tilanteessa ainoa keino on mennä pimiöön LAB-BOX:n kanssa (tai jos käytettävissä on pimiöpussi, laittaa LAB-BOX kokonaisuudessaan sinne), poistaa kansi ja kelata filmi käsin takaisin filmipurkkiin ja aloittaa alusta.

Kun filmi on leikattu, jatketaan spiraalin kiertämistä muutaman kierroksen ajan jolloin koko filmi tulee kelattua spiraalin uriin.

Nyt filmi on valmiina kehitettäväksi eli seuraavaksi käynnistettäisiin kello ja kaadettaisiin kehitysliuos purkkiin.

LAB-BOX voidaan täyttää kemioilla joko noin puolilleen (300ml) tai kokonaan (490ml).

Jos kemioita kaadetaan laatikkoon vain puolilleen, filmiä kehitettäessä spiraalia pitää pyörittää koko ajan laatikossa olevassa liuoksessa (koska liuos ei peitä koko spiraalia). Jos puolestaan kemioilla täytetään koko laatikko, ei filmiä tarvitse pyörittää jatkuvasti vaan tietyn ajan tietyin välein.

Skanneri tuli taloon: Epson Perfection Pro V850

Filmikuvien skannaaminen kuvaamalla onnistuu helposti ja nopeasti. Lisäksi skannattujen kuvien käsittely/muuntaminen positiiviksi onnistuu samoin kyllä kuvankäsittelyohjelmistoilla. Mutta työlästä se on: jokainen kuva pitää erikseen käsitellä/kääntää ennen kuin siitä pääsee näkemään onko säilyttämisen/jatkojalostamisen arvoinen. Toki koko filmin voi kuvata kerralla pinnakkaiseksi ensin valopöydällä mutta silti säätämiseen kuluu aikaa ja vaivaa. Aikaa ja vaivaa voi tietenkin pienentää tekemällä perussäädöt makrolla tms. automaatiolla kuvankäsittelyohjelmassa.

Aloin sitten em. seikkojen takia pohtimaan skannerin hankintaa. Asetin laitteelle seuraavat vaatimukset:
- voitava skannata useampia kuvia kerralla automaattisesti/itsenäisesti jolloin jokaista kuvaa ei tarvitse erikseen säätää
- oltava pölynpoisto ja kuvan parannustoiminnot skannaussoftassa
- voitava skannata normaaleja 35mm:n negatiivejä suurempia negatiivejä

Em. vaatimukset täyttäviä skannereita on aika vähän markkinoilla, lähinnä johtuen tuosta viimeisestä vaatimuksesta. Viimeinen vaatimus kohdallani on tärkeä, koska olen kiinnostunut panoraamakuvista ja niiden negatiivit ovat leveämpiä kuin normaalit 35mm:n kuvien 24x36mm negatiivit. Lisäksi näyttää siltä, että skannereiden kehitys on pikkuhiljaa päättymässä sillä kovin tuoreita malleja ei tunnu olevan tarjolla. Filmiskannereita on kehitetty ja tuotu uusiakin malleja jonkun viime vuoden sisällä mutta nämä eivät pääsääntöisesti kykene skannamaan noita isompia negatiivikokoja. Joku 120 -koon skannaamisen hallitseva filmiskanneri olisi saatavilla mutta hintaa näyttää olevan nelinumeroinen luku joka on likaa kohdallani. Käytettynä saisi eBay:stä ostettua laadukkaitakin filmiskannereita suhteellisen edullisesti mutta nuo ovat luultavasti kuvalaboratorioiden käytettyjä laitteita joten niiden kunto ja huollettavuus voi olla kyseenalaista.

Eli vaihtoehdoksi jäi tasoskannerin hankinta. Näitäkin on markkinoilla vain muutamaa merkkiä ja näistäkin oikeastaan vain yksi (Epson) jota mainostetaan nimenomaan kuvamateriaalien skannaamiseen tarkoitetuksi. Canonilla on ollut tasoskanneri joka kykenee filmien skannaamiseen mutta tätä ei enää ole saatavilla. Näin ollen päädyin sitten malliin Epson Perfection V850 Pro. Tässä mallissa täyttyvät kaikki nuo edellä mainitsemani vaatimukset. Laitteen mukana tulee kaksi settiä kuvapitimiä jolloin bulkkiskannausta suoritettaessa toiseen pitimeen voi ladata materiaalia sillä aikaa kun toisessa olevia skannataan. 35mm:n pitimissä on myös lasi mukana jolloin negatiivin saa tasaiseksi skannauksen ajaksi. Negatiivipitimien korkeutta voi säätää jolloin skannerin tarkennus saadaan kohdalleen varmasti.

Skannattujen kuvien hallinta

Kun kuvat on kehitetty ja kuvattu digitaaliseen muotoon, eteen tulee kysymys sitä miten kuvia hallitaan kuva-arkistossa.

Adobe Lightroom

Käytin vuosikausia kuva-arkiston hallinnointii ja digikuvien "kehittämiseen" Adobe Lightroom -ohjelmistoa. Sen avulla saatoin liittää kuviin avainsanoja sekä sijoittaa niitä albumeihin joko manuaalisesti lisäämällä tai sitten automaattisesti avainsanojen tai kuvien EXIF -tietojen perusteella.

Jossakin vaiheessa Adobe kuitenkin muutti Lightroom -ohjelman ostotapaa kuukausimaksulliseksi. Eli maksat joka kuukaudesta tietyn summan niin saat käyttöösi Lightroom -ohjelman lisäksi Photoshop -ohjelman. Kertamaksullista ohjelman ostotapaa ei enää tarjota laisinkaan ja viimeinen versio jonka näin saattoi saada oli ohjelman versio 6 (ja siihen viimeisin ilmainen päivitys version 6.14). Tuo versio on jo useamman vuoden vanha ja koska sitä ei enää päivitetä, uudempien kameramallien raakakuvatiedostojen tukea siihen ei saa. Ja koska nimenomaan tallennan digikuvani kameran tuottamassa raakakuvatiedostoformaatissa, olenkin jo pidemmän aikaa etsiskellyt Adobe Lightroomin korvaavaa kuvahallintasovellusta. En halua sitoutua Adoben tuotteiden kuukausimaksujärjestelmään.

Digikam ja Darktable

Open source -ohjelmistoista lupaavimmilta ovat vaikuttaneet Digikam sekä Darktable. Näissä molemmissa on sekä kuva-arkiston hallinta- että kuvien muokkaus -toiminnallisuutta. Lisäksi Digikam -ohjelmaan päivittyi tuki uusienkin digikameroiden raakakuvatiedostoille. Darktable -ohjelmaan vielä odotellaan tätä kirjoittaessa tuota tukea. Molempien näiden sovellusten kuva-arkiston hallinta kuitenkin poikkeaa siitä mitä olen Lightroom:ia käyttäessä tottunut. Lisäksi ne eivät tunnu niin monipuolisilta. Kuvien muokkaus -toiminto molemmissa poikkeaa myös siitä mihin olen tottunut joten niiden käyttö tuntuu hankalalta. Toki kyseessä on se, etten ole näitä ohjelmia paljoa käyttänyt joten kynnys niiden käyttöön/opiskeluun on suurehko mutta varmaankin olisi ylitettävissä. Joka tapauksessa molemmat nämä ohjelmat ovat monipuolisia sovelluksia joilla kyllä kuvien muokkaus ja hallinta ónnistuu. Joten ehkäpä palaan näihin vielä jossakin välissä tarkemmin.

Luminar ja On1

Kaupallisista sovelluksista sekä Luminar että On1 mainostavat pitävänsä sisällään myös kuvien hallinta ominaisuuksia. Molemmat näistä ovat maksullisia mutta molemmista myös löytyy ilmainen kokeiluversio. Latasin näistä molemmat ja kävi ilmi, että kuvien hallintaominaisuudet molemmissa eivät yllä lähellekkään siihen mitä Lightroom:in kanssa olen tottunut.

Luminar -sovelluksessa kuvien hallinta on lähestulkoon olematonta. Se tarjoaa kuva-arkiston hallintaan vain sitä hakemistorakennetta jossa kuvat on kovalevylle tallennettu. Lisäksi on mahdollista luoda yksinkertaisia albumeita käsin kuvia lisäämällä niihin sekä käyttää joitakin ohjelman tarjoamia valmiita automaattisia albumeita (tyyliin viimeksi lisätyt tai muokatut kuvat). Minkäänlaisia työkaluja kuvien EXIF -tietojen hyväksikäyttämiseen arkistoinnissa ei ole puhumattakaan minkäänlaisesta tuesta avainsanojen lisäämiselle kuviin. Eli laajempaan kuva-arkiston hallinnoimiseen Luminar -sovellus ei sovi alkuunkaan. Se missä Luminar puolestaan loistaa on kuvien muokkaus. Sovelluksessa on erittäin hyvät AI -pohjaiset toiminnot tähän ja se ainakin omalla kohdallani nopeuttaa kuvien käsittelyä selvästi.

On1 -sovelluksessa sentään on hiukan yritystä kuva-arkiston hallintaan mutta sekään ei yllä lähellekkään Lightroom:in tasoa. Siinä on jonkinlainen avainsanojen lisäystoiminta sekä albumeiden teko. Albumeja voi tehdä myös toisten albumeiden sisälle mutta hassusti albumeiden nimien pitää olla kaikki erilaiset. Eli esimerkiksi albumeiden Lomamatka01/web ja Lomamatka02/web tekeminen ei onnistu, koska web -nimistä albumia ei voi olla kahteen kertaan. On1 -sovelluksessa kuvan muokkaus toiminnot ovat erittäin monipuoliset pitäen sisällään myöskin toimivan AI -pohjaisen muokkauksen.

Adobe Bridge

Netissä on siellä täällä tullut vastaan kirjoituksia joissa kuvaajat ovet kertoneet käyttävänsä kuva-arkistonsa hallintaan Adobe Bridge -sovellusta. Kyseinen sovellus on tullut minullakin vastaan jo vuosia sitten, se asentui koneelle muiden Adobe tuotteiden asennusten yhteydessä. Muistan katsoneeni sitä aikaisemminkin mutta minulle ei silloin syntynyt käsitystä, että sitä voisi käyttää kuva-arkiston hallintaan. Eikä ollut oikeastaan tarvistakaan kun käytin Lightroom:ia tätä tarkoitusta varten. Adobe trjoaa Brige -sovellusta ilmaiseksi, vaatii tosin Adobe -tilin tekemisen jotta sen saa ladattua ja asennettua mutta tämäkin on ilmainen.

Aloin sitten katsomaan jossakin välissä tarkemmin sopisiko Adobe Bridge kuva-arkistonin hallintaan. Sen käyttöliittymä vaikuttaa Adobe tuotteisiin tottuneelta tutulta ja loogiselta joten kynnys sen käyttämiseen oli kohdallani pieni. Pienen etsiskelyn jälkeen sovelluksen mahdollisuudet alkoivatkin minulle avautua: sillähän pystyy tekemään melko pitkälti saman mitä olen tottunut Lightroomi:Lla tekemään! Yksi merkittävä poikkeus siinä tosin Lightroom:in nähden on: Bridge -ohjelmassa ei ole minkäänlaisia kuvan muokkaus toiminnallisuuksia. Eli se on puhtaasti kuva-arkiston hallintaan käytettävä sovellus, kuvien muokkaus tulee tehdä jollakin toisella sovelluksella.

Oletuksena kuvien muokkaus toimii Adoben omalla Photoshop -sovelluksella tai raakakuvatiedostojen kohdalla, Adobe Camera Raw -sovelluksella. Näin ainakin minun koneellani kun minulla on asennettuna vanhempi versio Photoshopista. Oletuskuvanmuokkaussovellusta saa kuitenkin Bridgen asetuksista muutettua helposti joten muokkaamiseen voi käyttää mitä sovellusta vain mikä on koneelle asennettuna. Minä käytän kuvien muokkaukseen toistaiseksi Canonin tarjoamaa Digital Photo Professional -sovellusta mutta kunhan Luminar -sovellus päivittyy tukemaan uudempia raakakuvatiedostoja, käytän muokkauksen jatkossa sitä.

Kuva-arkistojen hallintaan Bridge tarjoaa avainsanat ja kokoelmat. Avainsanojen tuominen esim. Lightroom:sta onnistuu joten jos siellä puolen on tullut tehtyä mieleinen kategorointi tms. avainsanoihin, ne saa tuotua Bridgeen helposti. Avainsanojen lisääminen ja poistaminen kuviin on myös suoraviivaista ja intuitiivista. Kuvien EXIF/IPTC -metatietojen tarkasteluun löytyy Bridgestä myös täysi tuki, samoin kuvien tietoja voi muokata.
Kokoelmien tekoon löytyy kaksi tapaa: manuaalinen ja automaattinen. Se mikä puuttuu verrattuna Lightroom:iin on sisäkkäisten kokoelmien teko. Eli Bridge:ssä ei myöskään voi tehdä tuollaisia Lomamatka01/web -tyylisiä kokoelmia. Tätä voi kiertää avainsanojen avulla joten ongelma ei ole merkittävä. Automaattiset kokoelmat voivat pohjautua isoon joukkoon esim. kuvien metatietoja joten ne vaikuttavat monipuolisilta.
Kuvia voi hakea arkistosta avainsanojen perusteella joten niiden merkitys arkiston hallinnoimisessa kasvaa mikäli ei halua tehdä isoa joukkoa kokoelmia joihin kuvia lisää/hakee.

Käyttölogiikka kuvien hakemisessa poikkeaa mielestäni Lightroom:sta siinä, että kuvia selataan joko hakemistoittain tai hakutuloksittain. Kun sovelluksen avaa, näytetään valittuna olevan kuvahakemiston kuvien pikkukuvat. Tämä näyttö ei osaa hakea kerralla näyttöön alihakemistoissa olevia kuvia joten käyttäjän täytyy klikkailla alihakemisto kerrallaan jos kuvia on niin tallennettu (minulla on tapana tallentaa kuvat vuosi/kuukausi/päivä -mukaiseen hakemistorakenteeseen).
Kuvia voi hakea kerrallaan vain yhden avainsanan perusteella. Näin ollen hakutuloksessa voi näkyä paljonkin kuvia ja halutun löytyminen hakutuloksista voi olla haastavaa.

Hakemiston/hakutulosten kuvatulvaa voi kuitenkin suodattaa erilliseltä välilehdeltä löytyvällä suodatusvalinnoilta ja näitä on paljon. Esim. kaikki kuvista löytyvät avainsanat löytyvät ja näiden avulla voidaan nyt suodattaa helposti lisää jos haku on suoritettu jonkin juurihakusana avulla (esim. jos avainsanaa Lomamatka01 on käytetty hakemiseen, voidaan nyt hakutuloksia suodattaa lisää muilla kuvissa olleilla avainsanoilla).

Bridgestä puuttuu kuvien geolokaation tarkastelu kokonaan. Kuvien EXIT -tiedoissa tallennettua olevaa GPS -tietoa voi kyllä muokata.

Bridgestä löytyy myös erittäin kätevän oloinen toiminto kuvien selailuun karusellimaisessa käyttöliittymässä.

Bridgessä on normaalit kuvien tähditys- ja tunnus -toiminnot ja näitä voi luonnollisesti hyväksikäyttää kuvien suodattamisessa.

Loppusanat

Alankin tutkimaan Adobe Bridge -sovellusta tarkemmin kuva-arkiston hallinnointiin. Kuvien muokkaukseen käytän erillistä sovellusta. En kuitenkaan unohda Open Source -sovelluksia vaan seuraan niiden kehittymistä. Sama koskee kaupallisia vaihtoehtoja Luminar:ia ja On1:stä. Seuraan näiden hehittymistä ja jos niiden kuva-arkisto-ominaisuudet kehittyvät, harkitsen siirtymistä niiden käyttöön.

Lisäys helmikuu-2021

Verkkokaupassa oli Adobe Photoshop Elements tarjouksessa loppuvuodesta 2020 ja päätin sitäkin kokeilla.

Siinä on myös valokuvien hallintaosio muokkausosion lisäksi. Hallintaosio vaikuttaa ihan käyttökelpoiselta joten olenkin sitä toistaiseksi sitten käyttänyt. Ei luonnollisestikkaan ole yhtä monipuolinen kuin Lightroomissa tai muissa nimenomaan kuva-arkiston hallintaan tarkoitetuissa sovelluksissa. Hyvä puoli Photoshop Elements -ohjelmassa on se, että se käyttää tuoretta Adobe RAW -kehitintä jolloin uudempienkin kameroiden kuvatiedostot voidaan hallita ja käsitellä sillä.